Perustuslaista on äänestetty ja Saddam Husseinin oikeudenkäynti alkaa. Nämä näennäiset edistysaskeleet eivät silti hälvennä Irakin sisäistä kaaosta ja sisällissodan uhkaa. Kansanäänestys Irakin uudesta perustuslaista sujui viikonloppuna rauhallisesti. Tänään keskiviikkona pitäisi entisen diktaattorin Saddam Husseinin oikeudenkäynnin vihdoin alkaa. Näistä edistysaskeleista huolimatta asiat maassa ovat kaikkea muuta kuin hyvällä tolalla, eivätkä ne edes ole menossa parempaan suuntaan.
Tuoreeltaan näytti siltä, että kansanäänestyksen tuloksena uusi perustuslaki hyväksytään. Tuloksen julistamiseen kuluu kuitenkin vielä useita päiviä, ja tiistaina nousi esiin vahvoja epäilyjä vaalivilpistä. Joidenkin alueiden äänestysvilkkaus näytti epäilyttävän korkealta.
Epävarmuus tuloksesta jatkuu siis yli keskiviikon, jolloin Saddam Husseinin pitäisi astua oikeuteen. Häntä syytetään tässä vaiheessa eräästä joukkomurhasta, joka tapahtui 1982 ja jossa yli 140 ihmistä kuoli. Diktaattorin valtakauden vielä tätä paljon synkemmät vaiheet jäävät yhä odottamaan käsittelyään.
Irakin nykyisen päivittäisen väkivallan keskellä Saddamin oikeudenkäynnistä tuskin tulee mitään psykologista vedenjakajaa, kuten maata miehittävät amerikkalaiset kenties toivoivat. Vuoden 1982 raakuudet tuntuvat hyvin kaukaisilta, kun Irakin kaupungeissa räjähtelee pommeja päivittäin. Saddamista on jo tullut menneisyyden hahmo maassa, jossa huolena on ennen muuta nykyisyys.
Uusi perustuslaki ei Irakin ongelmia poista sen paremmin hylättynä kuin hyväksyttynä. Selvä enemmistö uurnilla käyneistä äänesti joka tapauksessa perustuslain puolesta, mutta se ei paljon todista maan yhtenäisyydestä. Vähemmistönä olevat sunnit ovat lakia vastaan, ja shiioille ja kurdeille laki tosiasiassa antaa mahdollisuuden jatkaa oman päänsä mukaan.
Kurdialueet ovat jo lähestulkoon itsenäisiä, ja etelän shiia-alueilla Iranin vaikutusvalta kasvaa - mikä tuskin oli amerikkalaisten alkuperäisenä tarkoituksena. Vastarintaliike kumpuaa ennen muuta sunnien, Saddamin aikaisen valtaryhmän keskuudesta. Irakin keskusvallan ote maan asioista on vain nimellinen, ja amerikkalaisetkin tuntuvat kerta kerran jälkeen valtaavan samoja kaupunkeja uudestaan.
Kansanäänestyskyettiin toteuttamaan koko maan laajuisesti, mutta johdon toimintakyvystä se ei kerro vielä mitään. Poliittisena kokonaisuutena Irak on hajoamassa ellei jo hajonnut, ja on lähinnä tulkintakysymys, voidaanko sisällissodasta puhua jo nyt vai onko se sittenkin vasta tulossa.
Liittouman joukoille, amerikkalaisille ja briteille on jäänyt epäkiitollinen tehtävä olla tuon kaiken keskellä miehittäjinä, jotka eivät näytä tietävän, mitä oikein pitäisi tai voisi tehdä. Kuolleiden amerikkalaissotilaiden määrä ylittää tuota pikaa 2 000 rajan, ja Irakin sotaretken kannatus Yhdysvalloissa on hyvin vähäistä.
Washingtonissa presidentti George W. Bushin hallinto voi esitellä uutta perustuslakia askeleena demokratian tiellä. Irakissa se ei juuri ole muuta kuin keinotekoinen luomus valtiolle, jota ei tosielämässä varsinaisesti ole enää olemassa. Edistysaskel tässä tilanteessa olisi lähinnä se, että täysimittainen sisällissota kyettäisiin välttämään.
Yhdysvaltain Irak-politiikan tyypillisimpiä piirteitä ovat olleet virhearviot ja toiveajattelu, ja perustuslakiin liitetyt odotukset tuskin tekevät tässä suhteessa poikkeusta.