Kulunut vuosi paukautti julkisuuteen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman työelämässä. Vähemmistöjen edustajien syrjintä ja oikeudet herättivät laajaa keskustelua tiedotusvälineissä ja suuren yleisön joukossa.
Syyskuun alussa mediaväki iloitsi, kun maakuntalehtien miehiseen päätoimittajistoon valittiin kerrankin nainen. Riemu vaihtui kuitenkin nopeasti hämmästykseksi, kun Alma Media perui Johanna Korhosen nimityksen Lapin Kansan päätoimittajaksi. Korhosen mukaan syynä oli hänen rekisteröity parisuhteensa naisen kanssa, yhtiön mukaan luottamuspula. Jupakan selvittely jatkuu edelleen, sillä Korhonen on vienyt potkunsa käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Seksuaalinen tasavertaisuus ry Setan vt. pääsihteeri Johanna Pakkanen seurasi ilahtuneena tapahtuman saamaa palstatilaa ja asiallista käsittelyä.
-- Työsyrjintään on suhtauduttu asiallisesti ja sitä on pidetty vakavana. Tämä on ollut rohkaiseva viesti vähemmistöjen edustajille, että heitä voidaan ymmärtää ja tukea. Hän näkee keskustelussa selkeän suunnanmuutoksen. Aiemmin julkisuudessa on puhuttu vain vähän vähemmistöjen kokemasta syrjinnästä.
-- Ihmisillä on ollut epävarmuutta, onko yleisö heidän puolellaan vai heitä vastaan. Nyt tuli selväksi, että heistä myös välitetään, vaikka palautetta tuli kielteistäkin.
Kirkkoherra sai ymmärrystä osakseen
Marraskuun alussa Itä-Suomessa kohistiin, kun Imatran kirkkoherra Olli Aalto toi transsukupuolisuutensa julkisuuteen. Kirkon sisällä ja seurakunnassa käytiin kovaa pohdintaa siitä, voiko Aalto jatkaa työssään korjattuaan sukupuolensa miehestä naiseksi.
Aalto itse toivoi voivansa esiintulollaan auttaa muita samoja kysymyksiä pohtivia. Hänen mukaansa muutama muukin suomalainen pappi painiskelee parhaillaan samassa tilanteessa kuin hän. Pakkanen pitää kiinnostavana, että hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö tuo asian esiin.
-- Se on havahduttanut, että vähemmistöjen edustajia on kaikilla yhteiskunnan portailla, ei vain marginaalissa.
-- Paikoin ilahduin, miten ystävälliseen sävyyn ihmiset suhtautuivat Aaltoon.
Hän muistuttaa, että vuoden aikana esiin tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alle jää kaikenlaista, eivätkä vähemmistöihin kuuluvat ihmiset koe saavansa tarpeeksi tukea. -- Syrjintä on suhteellisen pysyvä ilmiö, eivätkä julkisuuteen tulleet tapaukset ole merkki sen lisääntymisestä.
Kirkko jumii samoissa kysymyksissä
Luterilainen kirkko joutui vuoden aikana ottamaan kantaa myös samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen.
Rovasti Liisa Tuovisen heinäkuussa Espoossa toimittamasta siunaustilaisuudesta kanneltiin tuomiokapituliin, ja Tuovinen itse astui julkisuuteen puolustamaan parien oikeutta kirkolliseen siunaukseen. Pakkanen harmittelee, ettei kirkko ole vieläkään pystynyt muodostamaan yhtenäistä kantaa suhtautumisestaan homoseksuaalisuuteen. Työryhmissä pohditaan edelleen samoja kysymyksiä kuin 1970-luvulla. Erityisen huolissaan hän on rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä kirkon työntekijöistä. Heistä moni elää epävarmuudessa ja paljastumisen pelossa.