Asioiden kääntely ja vääntely kannattaa. Eteen saattaa tulla aivan uusia näkökulmia tutuista jutuista. Maailma näyttää oudolta tai ainakin uudelta.
Tunnustan kärkeen, etten ole aivan ajan tasalla, missä kuntauudistuksessa oikein mennään. Olin lomalla eikä käyty keskustelu ole tuttu.
Enkä välttämättä ole sitä mieltä, mitä seuraavassa kirjoitan, mutta tuon esille uuden näkökulman, josta ei ole ilmeisesti hiiskuttu.
Hallitus on tehnyt ehdotuksensa ja paljastanut kuntakarttansa. Nyt on aluillaan valtakunnallinen keskustelukierros siitä, ovatko hallituksen ehdotukset mielekkäitä.
Suomen keskusta on kiirehtinyt jättämään eduskunnassa uuden kuntakartan takia jo välikysymyksen.
Keskustan kannattajillako tässä on suurin hätä? Tai perussuomalaisilla, jotka peesailevat joojoo-miehinä keskustaa?
Kun kuntauudistusta kääntelee, niin suurin hätä ja huoli pitäisi olla kaupungeissa -- ei maaseudulla.
Meidän niskaanko hallitus on kaatamassa vastuun maaseutujen ihmisten hyvinvoinnista? Me kaupunkilaisetko tässä joudumme maksamaan koko lystin? Kustantamaan maaseudun mummojen ja pappojen terveysmenot?
Kaupungeissa asuvien hallituspuolueiden kannattajien tässä pitäisi nostaa äläkkä. Mitä se hallitus sekoilee?
Kokoomuslaisten, demareiden, vihreiden, vasureiden, kristillisdemokraattien ja jopa RKP:n pitäisi tehdä omalle hallitukselle välikysymys.
Me kaupunkilaiset emme halua maksaa takahikiän mummojen ja pappojen puolesta mitään. Huolehtikoot keskusta ja perussuomalaiset ihan rauhassa omistaan.
Näyttäkööt, miten asiat pannaan syrjäseudulla kuntoon. Porskutetaan me kaupunkilaishiiret aivan keskenämme.
Jos maalaishiirellä on turvallinen hiljaiselo salojen pimeydessä nälän ja vilun keskellä, olkoot.
Näin ne asiat pitäisi nähdä, sillä tosiasiassa hallituksen esitys kuntarajojen muuttamisesta merkitsee sitä, että me kaupunkilaiset maksamme jatkossa maaseudun sosiaaliturvan.
Väite, että kaupunkilaiset maksavat maaseudun ihmisten sosiaaliturvan kuntaliitoksissa, ei ole tuulesta temmattu.
Otetaanpa esimerkiksi Oulun kaupunki. Oulussa sataa työikäistä ihmistä kohti on vain 42,5 lasta ja eläkeläistä.
Vuoteen 2030 mennessä tuo huoltosuhteeksi kutsuttu luku muuttuu 100 per 61,2.
Oulun kaupungissa sinänsä riittäisi työikäistä väkeä maksamaan tulevaisuudessa lapsille koulunkäynti ja eläkeläisille vanhuuden palvelut.
Uudessa Oulussa huoltosuhdeluku on huonompi 2030. Sataa työikäistä oululaista kohti on 70 lasta ja vanhusta.
Ero ei ole suuri, mutta huoltosuhde muuttuu kuntaliitoksessa jo heikompaan suuntaan.
Esimerkiksi Pudasjärvellä 2030 ilman mitään erikoistoimia on sataa työikäistä kohti jo 111 lasta ja eläkeläistä. Huoltosuhde käy työikäisille kalliiksi.
Hallituksen esittämässä suur-Oulussa vastuu pudasjärvisten huomisesta ollaan panemassa nykyoululaisten maksettavaksi.
Nyt Kempeleessä tietenkin rykäistään, että meihin ainakaan tuo huoltosuhdeajattelu ei toimi. Ei toimikaan.
Kempeleen tapaisiin kehyskuntiin kautta Suomenmaan toimii ajatus loisesta. Kehyskunnat ovat siivellä.
Ne pyrkivät imuroimaan hyvätuloisia veronmaksajia tarjoamatta näille täysiä kaupunkitasoisia palveluja.
Tasokkaat kulttuuripalvelut käydään kuppaamassa keskuskaupungista, joka huolehtii siitä, että kuppaajat pääsevät näppärästi nukkumaan lähiöönsä.
Valtakunnallisesti paras esimerkki tällaisesta syövästä tai koteloituneesta aivokasvaimesta on Kauniainen.