Tuut...tuut...tuut...
"Haloo!"
"Wileniuksen Teemu Kalevasta, terve."
"Joo, mutta kiitos ei. En tilaa nyt lehteä. Moi, moi."
Tuut, tuut, tuut.
Selvennystekstiviestin jälkeen puhelimeen vastaa nuori mies, joka pahoittelee tökeröä käytöstään useaan otteeseen.
"Sori oikeasti. Hetki oli paha, ja nuo puhelinmyyjän paholaiset ovat piinanneet minua kiitettävästi viime viikkojen aikana", Matti Kinnunen selventää ja ottaa leppoisamman asennon Ruka-tunturin juurella könöttävässä asuntovaunussa.
Viiden minuutin mittaisen puhelun aikana mieleen muovautuu kuva kohteliaasta luonnonlapsesta.
Kuva vain voimistuu, kun Kinnunen saapastelee viikkoa myöhemmin oululaiseen ruokaravintolaan. Lumilauta-ammattilainen Matti Kinnunen on kohtelias ja puhelias tapaus, joka vastaa kysymyksiin avoimesti turhia kiertelemättä ja suoraan silmiin katsoen.
"Hyvästä kotikasvatuksesta tämä kumpuaa. Enkä ole muutenkaan mikään pöllömpi jätkä", Kinnunen letkauttaa.
Tyyli on sama, joka tunnetaan hyvin myös Suomen lumilautamaajoukkueessa. Nimekkäämmät lautailijakollegat pitävät Kinnusta poikkeuksetta loistavana lasku- ja matkaseurana.
Erilainen pudasjärveläinen
Matti Kinnunen syntyi Muhoksella syksyllä 1987. Syntymäpaikastaan hän ei muista mitään, sillä perhe muutti Pudasjärvelle jo kun kuopus oli kahden vuoden ikäinen.
Pudasjärvi tunnetaan nuorten keskuudessa siitä, että paikalliset pojat ovat kiinnostuneita mopoista ja autoista jo yläasteiässä. Matti Kinnunen ei ollut. Hän kulki ylisuuressa hupparissaan ja lököttävissä housuissaan ja vietti kaiken vapaa-aikansa 40 kilometrin päässä kohoavassa Iso-Syötteen laskettelukeskuksessa.
Lumilautakärpänen vei pojan mukanaan jo ala-asteen viidennellä luokalla.
"Pudasjärvi on hieno ja rauhallinen kasvupaikka, vaikka se kieltämättä kuhiseekin bensalenkkareita. Välillä taisin saada hiukan palautetta roikkuvista housuistani, mutta aina olen tullut kaikkien ihmisten kanssa siellä toimeen", Kinnunen kertoo.
Hän kävi koulua kotipaikassaan lukion ensimmäiseen vuoteen saakka. Sen jälkeen tie vei Vuokattiin ja lumilautailijoille räätälöidylle lukiolinjalle. Nykyinen maajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskela oli nähnyt Kinnusen taidot laudan päällä ja onnistui houkuttelemaan tulevaisuuden tähtilaskijan vetämälleen linjalle Vuokattiin.
Lumilauta-ammattilainen
Kinnunen kirjoitti ylioppilaaksi magnan paperein Vuokatin lukiosta keväällä 2007. Sen jälkeen kouluasiat lensivät jäähylle, ja mies rupesi paiskimaan töitä täysillä unelmansa - lumilauta-ammattilaisuuden - eteen.
Kinnunen pitää tukikohtaansa asuntovaunussa Rukan kupeessa yhdessä kolmen kaverinsa kanssa. Päivät rinteessä venyvät pitkäksi: hyppyreitä hinkataan ja elokuvia kuvataan herkeämättä. Kinnunen tietää, että maailman huipulle voi kivuta vain kovalla työllä.
Pudasjärven miehen taidot ja intohimo on huomattu myös maailmalla. Hyvät kansainväliset kilpailumenestykset sekä näyttävät pätkät lumilautaelokuvissa ovat poikineet hänelle sponsorisopimuksen tshekkiläisen Meat Fly -vaatefirman kanssa. Kipurahoja ropisee myös itävaltalaisesta Amplidilta.
"Minusta voisi kai käyttää termiä puoliammattilainen. Yhteistyökumppaneilta tulee rahaa sen verran, että voin kiertää talvella ympäri maailmaa kuvaamassa ja kilpailemassa. Taskurahat elämistä varten puolestaan hankin itse kesäisin paiskimalla erilaisia hanttihommia", Kinnunen veistelee.
"Tulevaisuuden unelmani on, että pystyisin jättämään kesätyöt kokonaan pois. Rikastuminen ei ole minulle tärkeää, riittäisi vallan hyvin, jos pystyisin elämään täysin tällä rakastamallani jutulla."
Entistä hurjemmat hypyt
Kannuslainen lumilauta-ammattilainen Risto Mattila, 27, tokaisi viime keväänä, että nuorten huimapäiden vauhdissa on vaarallista yrittää pysyä mukana. Kilpailu muhkeista sponsorituloista on nykyisin niin kovaa, että huipulla oleminen vaatii uusia temppuja entistäkin suuremmista hyppyreistä.
Jättikokoiset hyppyrit tuovat mukanaan hurjemmat ilmalennot. Samalla kasvavat myös riskit.
Mattila kertoi joutuneensa kieltäytymään hyppäämästä vaaralliseksi kokemastaan hyppyristä. Kinnusella ei ole ainakaan vielä kokemusta vastaavasta.
"Kaikista on menty, mitä eteen on tullut. Onhan se toki totta, että mitä isompi hyppyri, sitä suurempi kuumotus pään sisällä."
Kertaalleen Kinnunen on joutunut maksamaan hinnan rämäpäisyytensä tähden. Miehen selkä murtui toissa keväänä big airin maailmancupin kisassa Ranskan Val d´Isèressä.
"Se meni puhtaasti omaan piikkiin. Lähdin kisaan hirveässä kuumehöyryssä ja pönttö ihan sekaisin - lihakset eivät toimineet normaalisti. Yritin tehdä backside rodeota, mutta se meni yli ja mätkähdin alastuloon istuma-asennossa. Tulin niin korkealta pyllylleni, että selkänikama painui läjään", Kinnunen kertoo.
Loukkaantuminen antoi hänelle hyvän opetuksen jatkoa varten.
"Leikkisästi sanoisin näin, että nyt ainakin tiedän, ettei kannata loukkaantua Ranskassa. Makasin siellä neljä yötä sairaalassa, eikä yksikään lääkäri puhunut sanaakaan englantia."
Matti Kinnunen kilpailee lauantaina big airin maailmancupin osakilpailussa Tukholmassa.