Pääkirjoitus

Käänne kä­si­ase­kau­pas­sa

Käsiaseiden kauppa Suomessa on romahtanut jo ennen aselain uudistamista. Koulusurmien jälkeinen asenne- muutos ja tiukempi lupakäytäntö näyttävät tuovan toivottua tulosta.

Käsiaseiden kauppa Suomessa on romahtanut jo ennen aselain uudistamista. Koulusurmien jälkeinen asenne- muutos ja tiukempi lupakäytäntö näyttävät tuovan toivottua tulosta.

Sisäministeriön tilastojen mukaan Suomessa oli kaksi kuukautta sitten 1 547 739 luvanvaraista ampuma-asetta. Runsaan viiden miljoonan asukkaan maassa se on valtava määrä. Luvanhaltijoita puolestaan oli helmikuun alussa 672 772 henkeä. Se on reippaasti enemmän kuin maan pääkaupungissa on asukkaita.

Tavallisten kansalaisten käytössä olevien aseiden määrä on Suomessa eurooppalaisittain aivan poikkeuksellisen suuri. Suurin osa siitä selittyy metsästyksellä: pelkästään haulikoita ja kivääreitä on maassa yhteensä miljoona.

Mutta aseiden ja aselupien määrä vuorostaan selittää sen, että Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen alkaneet toimet aselain uudistamiseksi ovat nostaneet kiivaan keskustelun. Esimerkiksi valtionhallinnon sähköisessä keskustelufoorumissa otakantaa.fi asiasta löytää satoja viestejä, joissa lakiehdotusta sekä tuetaan että vastustetaan tiukasti.

Kyse tässä kaikessa on nimenomaan käsiaseista, joilla mahdollista loukkupyyntiä lukuunottamatta ei ole käyttöä metsästyksessä. Keväällä eduskuntaan tulossa oleva aselain uudistus vaikuttaa metsästykseen lähinnä vain siinä, että oman metsästysaseen hankkimisen ikäraja nousee 18 vuoteen. Sen takana on EU:n asedirektiivin vaatimus.

Koulusurmien jälkeinen kiivas asekeskustelu on käytännössä sivuuttanut metsästysaseet kokonaan, ja niin tekee myös aselain uudistus. Siihen on hyvät perusteet, eikä suomalaiseen metsästyskulttuuriin puuttuminen tosiasiassa ole edes mahdollista. Käsiaseet ovat asia erikseen.

Niidenkin lukumäärä on suuri. Viime vuosien uusista ampuma-aseluvista karkeasti 30 prosenttia on liittynyt ampumaurheiluun eli ennen muuta käsiaseisiin, 60 prosenttia metsästykseen ja loput muuhun käyttöön.

Nyt tiedot kertovat (Kaleva 23.3.), että käsiaseiden uudet lupahakemukset ovat loppuneet lähes kokonaan ja myynti pysähtynyt kuin seinään. Tämä on tapahtunut jo ennen kiireellisenä etenevää aselain uudistamista, jonka päätavoite on juuri käsiaseiden saatavuuden rajoittaminen merkittävästi.

Tosin jo syyskuun lopulla Kauhajoen jälkeen sisäministeriö antoi ohjeistuksen, joka tiukensi käsiaseiden saamista entisestä. Kysynnän romahtaminen on tulosta tästä, ja todennäköisesti ja toivottavasti myös asenteiden muuttumisesta.

Käsiaseelle ei Suomessa ole olemassa mitään järkevää käyttöä muuten kuin tarkkaan valvotussa ja säädellyssä urheilutoiminnassa. Tähän asti lupien määrä ja aktiivisten ampumaurheilun harrastajien määrä on ollut kaksi eri asiaa. Seurauksena käsiaseita velloo siellä, missä niitä ei pitäisi olla.

Uusien lupien hakijoiden taustat selvitetään entistä tarkemmin, kuten syytä onkin. Kaikkiaan käsillä on malliesimerkki uudistuksesta, joka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Uusien lupien tarkempi syyni ei nimittäin tee tekemättömäksi takavuosien leväperäisyyttä. Poliisi joutuu nyt selvittämään viime vuosien käsiaselupia ja niiden myöntämisperusteita.

Esimerkiksi rikosilmoitusten ja aselupien yhdistelmiä kaivetaan nyt esiin, vaikka sellaisen olisi pitänyt olla rutiinia aina.

Keskustelussa muutosten vastustajat usein vetoavat siihen, että "pimeitä" aseita löytyy aina, jos joku aseen haluaa. Se logiikka ei kestä. Käsiaseiden saannin ankara rajoittaminen on välttämättömyys, johon Suomessa havahduttiin liian myöhään ja liian kovan hinnan jälkeen.