Itkettää. Aune Östberg, 86, nyyhkyttää, mutta hetkessä itku vaihtuu nauruksi. Ympärillä on liuta sukulaisia, joiden kurkussa tuntuu myös pala.
Isomummu pääsee upeaan, juuri valmistuneeseen hoivakotiin tutulle koululle Alavieskan Käännänkylään, mutta muutto Mehtälän tilalta puolen kilometrin päästä tuntuu haikealta. Siellä oli Aune-mummun koti siitä asti, kun Mauno-pappa toi hänet sota-aikana vaimokseen Karjalasta Ruokolahdelta.
Tuhti haju ottaa muuttajat vastaan entisen koulun pihalla. Sattui lietelannan ajopäivä. Ei se mitään, Aune-mummu on tottunut tuoksuun. Hän hoiti lehmiä ja mulleja 70-luvulle asti.
Tuolla ne kesäisin laidunsivat joen rannassa melkein koulun takapihalla. Lehmiä sai komentaa välillä äkäisesti, että tajusivat lampsia suorinta tietä navettaan lypsylle. Heta taisi olla kaikkein kovapäisin.
Ja tuolla koulun vanhalla puolella mummu työskenteli keittäjänä 50-luvulla. Käly siivosi koulua. Se muisto itkettää. Nyt kädet eivät pysty työhön, eikä suusta tule sanoja, vaikka kuinka yrittäisi.
Ei muistella työtä, vaan äitienpäiväjuhlia, joita koululla vietettiin 40-luvulta tälle vuosikymmenelle. Toukokuun toisena sunnuntaina kylän äidit pukeutuivat parhaimpiinsa ja pääsivät valmiiseen kahvipöytään. Viime vuosina isät leipoivat kakkuja, mutta olisiko se ollut ennen vanhimpien tyttöjen tehtävä.
Koululaiset esittivät opettajien johdolla valmisteltua ohjelmaa: lauluja, runoja, näytelmiä. Osa meistä lastenlapsistakin oli vuorollaan mukana.
Muualla asuvat jälkeläiset olivat aina tervetulleita juhlaan. Siellä näki kaikki kyläläiset kerralla. Siellä taivasteltiin, kuinka lapset olivat kasvaneet, ja kerrottiin, ketkä aikoivat tulevana kesänä naimisiin.
Koulu ehti olla tyhjillään vain puoli vuotta, kun ylivieskalainen Kirsi Nisula huomasi ilmoituksen sen myynnistä. Hänellä oli valmis liikeidea hoivakodin perustamisesta. Östbergin Aune oli ensimmäinen asukas, joka muutti sinne perjantaina. Samana iltana Käännänkylältä lähtöisin oleva nainen tuli seuraksi.
Kahdeksan värikästä huonetta, oleskelutila ja sauna ovat kuin mistä tahansa uudesta kodista. Tytär Tarja Hannula on tuonut Aune-mummun omat huonekalut korkeaan makuuhuoneeseen. Siinä oli ennen kirjasto, tai lainastoksihan sitä sanottiin.
Viereisellä pihalla haravoiva Aino Niskala lupaa tulla pian Aunea katsomaan. Kymmeniä vuosia tunteneet ymmärtävät toisiaan sanoittakin.
Tänä äitienpäivänä koulun pihakatoksessa paistetaan lättyjä. Ehkä ensi vuonna paikalla on taas enemmänkin kylän äitejä. Kirsi Nisula lupaa koulun voimistelusalin yhteiseen juhlakäyttöön vaikka jo jouluna.