Kello lähenee puoltapäivää. Päivä on pilvinen eikä luonnonvalo tahdo millään kukistaa autonvalojen loistetta. Käsillä on pikkuhiljaa päivän valoisin hetki, vaikka hämäräkytkin on vasta hetki sitten napsauttanut katulamput pois käytöstä.
Levitunturin hissivalot siintävät lumiusvan takaa salaperäisesti. Lumitykit puskevat työssään. Ylhäällä Tuikku-ravintolaan vievällä tiellä vauhti hiljenee lähelle nollaa, kun lumi pölähtelee päin auton tuulilasia.
Sitten se tapahtuu. Usvaisen, sinisen hämyn keskelle nousee punainen aurinko jättimäisenä pallona valaisten taivaan rannan lyhyeksi hetkeksi sanoinkuvaamattoman kauniiksi. Aurinko panee parastaan kuin lohduttaakseen tunturin asukkaita siitä, että seuraava kajastus tapahtuu viikkojen kuluttua.
Joulukuun alussa tunturiin laskeutui kaamos, joka päättyy vasta vuodenvaihteen juhlien jälkeen.
"Tämä tässä juuri viehättää. Päivän päivättömyys. Silti täällä on turha puhua kaamoksesta. Kaamos on etelässä. Siellä talvi on yhtä loskaa ja pimeyttä", auringon upeaa vilkutusta katsomaan seisahtuneet Eeva-Liisa ja Esa Jantunen sanovat.
Porilaispariskunnan hermoloma on ollut onnistunut. Leviltä lähdettiin hakemaan lunta ja rentoutumista. Ensikertalaiset ovat löytäneet molempia.
Seuraavaksi Jantuset suunnittelevat tulevansa katsomaan pohjoiseen yötöntä yötä. Lapin valo on vuodenajasta riippumatta toisenlainen kuin eteläisessä Suomessa.
Vapauden kaipuu
Turkulaiset Juhani Suominen ja Esko Vuori väittävät, että tunturissa voi kävellä vaikka keskellä yötä, eikä pimeys ole haitaksi. Että se siitä synkästä kaamoksesta.
"Kaamos on Turussa", Leville noin seitsemän kertaa vuodessa mökkeilemään matkaavat miehet sanovat.
Iltapäivän hämyyn miesten ajamat moottorikelkat leikkaavat hyppelehteleviä valokiiloja. Pysähdyksen jälkeen raavaskin mies huokaa tunturitaivaan kajoa katsoessaan: "Että osaa olla kaunista."
Tunturissa eletään juuri nyt yhtä sesonkikautta. Joulukuussa 150-160 charterkonetta tuo Leville brittituristeja lyhimmillään päiväkäynnille, pisimmillään muutamaksi päiväksi. Itse joulu täyttyy kotimaisista turisteista, vaikka joulu ei vedäkään vertoja huippusesongille, pääsiäiselle, jolloin joka ikinen petipaikka on lämmin.
Silti on paljon ihmisiä, jotka haluavat vaihtaa kotikiireet mökki- tai hotellilomaan joko joulua ennen, jouluna tai sen jälkeen. Siihen niin sanottuun pahimpaan kaamosaikaan.
"Viimeksi olin viisi viikkoa syys-lokakuun vaihteessa. Eläkemiehenä minulla on mahdollisuus viipyä pitempiä aikoja eikä Jämsästä asti viitsi kovin lyhyeksi aikaa tänne ajaakaan", Risto Laakso kertoo.
Vanhasta Saariselän kävijästä tuli Levi-hullu vuonna 1985, kun hän osti Koutamaasta, keskeltä metsää, piilopirtin. Pirtin valot olivat pitkään sillä kankaalla lähes ainoat ja väki nousi tunturiin vain yhden hissin voimin.
Mutta toista on nyt. Laaksoa vähän harmittaa Levin kasvu. "Levi on pahempi kuin pieni kaupunki. Lappilaista ihmistä saa kohta hakemalla hakea. On huhuttu, että tänne tulisi SOK:n iso hotelli ja viisikerroksista rakentamista. Haen Leviltä hiljaisuutta, mutta aina sitä ei löydy. Englantilainen pariskunta osti meidän naapurista vasta mökin. Hekin sanoivat tulleensa hakemaan hiljaisuutta, mutta samaan aikaa rekka pyyhälsi tiellä ja Hawk lensi taivaalla", Laakso kertoo.
Laaksojen mökissä Risto, hänen veljensä Seppo ja tämän poika Petri alkavat asennuspuuhiin. Kohta mökkiläisille koko maailma on valoisa ja avoin, kun kolmikko sukeltaa digiohjelmien villiin viidakkoon.
Maailma ei jaksanut kiinnostaa Timo Nikkistä. Syntyperäinen kittiläläinen otti ja lähti Helsinkiin työn perässä. Hän myi kuusi vuotta liikematkoja matkatoimisto Areassa, mutta suunnitteli siinä sivussa koko ajan kotimatkaa takaisin Kittilään.
"Kaipasin lunta, laskettelua, vapautta. Kaamos on minulle herkkua, silloin mieli lepää. Helsingissä minulla oli koko ajan tänne ikävä", Tuikun ravintolavastaava Nikkinen tunnustaa.
Työvuoro on pian päättymässä. Kohta kuu kurkistelee tykkylumen koristeleman näköalaravintolan ikkunoista.
Kaamos yhdistää
Musta mato lähestyy vauhdikkaasti. Lähempänä alkaa kuulua pajatusta. "Ei liian tiukkaa kaarrosta. Rauhallisesti ja sulavasti." Hiihdonopettaja Jari Huuhtanen vetää letkaa valojen ja varjojen leikkiessä rinteessä. Jari on tutussa iltapuuhassaan.
"Päivät opetan turisteja ja illat Kittilän lukion alppilukiolaisia. Kolme kertaa viikossa opetusohjelmaan kuuluu maastohiihtoa, telemarkia, lumilautailua ja laskettelua. Lukiolaiset suorittavat aikanaan hiihdonopettajan tutkinnon", Huuhtanen kertoo ja huikkaa mennessään, että rinteet ovat hienossa kunnossa. Letka hurahtaa hetkessä alas ja takaisin hissille.
Lohjalaiset Kari Moisio ja Keijo Väisänen eivät mutkamäessä viihdy. Heidät tuo Leville latuverkosto, jota suihkiessa kuluu tunti poikineen. Tänään matkaan on lähdetty yhdeltä iltapäivällä. Miehet ovat viettäneet ladulla kaamoksen herkän, sinisen hetken, ja vielä viideltä potku on kadehdittavan menevää.
"Tunturia ollaan päivä kierretty. Se, joka kerran on kokenut kaamoksen hienon ajan, jää yleensä iäksi koukkuun", Moisio ja Väisänen kertovat. He kuuluvat leikkimieliseen kaamoshiihtojoukkueeseen, joka on matkannut tunturiin jo 17 kertaa. Kaamoskisailu on tällä kertaa koonnut samaan tupaan 12 kaverusta.
"Osa on mukana muutaman päivän, osa koko viikon. Kisan voittaja saa pokaalikiertopalkinnon, muut mitalin. Perinteisesti palkinnot jaetaan itsenäisyyspäivänä. Voittajan kuuluu tarjota muille samppanjaillallinen", Keijo Väisänen selvittää. Hän korostaa, että rellestäjät ovat heidän kelkastaan jääneet jo aikoja sitten. "Ulkoilu ja liikunta ovat tärkein osa yhteen kokoontumista, mutta toki jonain iltana käydään porukalla esimerkiksi laulamassa karaokea."
Tunturin rauha
Illan hämärtyessä Sirkan kylän Hossassa Toivo Toivola lykkii lunta talon seinän viereen. Lappilainen tapa lisätä talon eristystä on kittiläläismiehelle tuttua puuhaa. Levin keskus on sopivan kaukana, muutaman kilometrin päässä Toivolan kodista. Sinne eivät pikkukaupungin hälinät kuulu. Rinnevalotkin loistavat vain vaimeana kajona.
"Levi on ehdottomasti hyvä juttu. Eteenpäin on mentävä, ei täällä ole muuta mahdollisuutta", Toivola miettii. Kirvesmiehenä Levin rakentaminen on hänelle tuttua. Nytkin seuraava työmaa odottaa aivan lähellä.
"Itse en laskettelemaan lähde. Valaistulla ladulla saatan illalla käydä, jos jaksan", Toivola huomauttaa.
Kuin herran kukkarossa eletään myös Levin asuntovaunualueella, aivan rinteessä kiinni. Karita ja Antti Autti ovat iltapuuhissaan. Karita on sytyttänyt kauniit valot asuntovaunun ikkunaan, ja myös ulkopuolella palavat ulkotulet. Antti on saunomassa.
"Meillä menee kotoa sellaiset kymmenen tuntia tänne ajaessa. Alueen hoitaja, Ikosen Heikki, lämmittää meille vaunun valmiiksi ja myös sauna on kuumana. Tässä lomailussa on oma hohtonsa, jota on vaikea kuvailla", Karita Autti sanoo.
Yö laskeutuu tunturiin. Ravintoloista valot loistavat vielä pitkään. On aika sytyttää, ja kohta myös sammuttaa, yövalo.
Aamuun on aikaa.