Lämpimät ilmavirtaukset ovat jälleen lennättäneet Suomeen melkoiset kaalikoiparvet.
– Niitä on hyvin runsaasti joka paikassa, etenkin puutarhoissa. Niitä esiintyy myös Kuusamossa ja Tornionjokilaaksossa sekä kuulemani mukaan pohjoisempanakin Lapissa runsaasti, eli vaellus on levinnyt viuhkamaisesti juuri pohjoiseen Suomeen kaakosta, Oulun Hyönteiskerhon puheenjohtaja Harry Nyström kertoo.
Lounais-Suomesta kaalikoit puuttuivat Nyströmin mukaan pitkään, mutta nyt ne ovat ehkä osin jo levinneet sinne asti.
Kaalikoi on vajaan sentin pituinen punertavanruskea perhonen. Lajin toukat ovat harmaankeltaisia ja mustapäisiä, myöhemmin ne muuttuvat vihreiksi. Toukka koteloituu kasviin vaaleassa verkkomaisessa kopassa.
– Niitä on mahdottomasti, yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta tiivistää esiintymisen. Ilmavirtaukset toivat koita niin suuria määriä, että laajoina rintamina pohjoiseen vaeltaneet hyönteismassat näkyivät Mutasen mukaan tutkakuvissa.
– Inarin Kaamasesta asti tuli kysely kaalikoista, Mutanen kertoo vaelluksen ulottumisesta pohjoisimpaan Lappiin.
Mutasen mukaan Oulun seudulla aarilla voi nyt olla kymmeniä yksilöitä. Perhoset kerääntyvät mielellään avoimille paikoille, mistä niitä häirittynä lehahtaa lentoon.
Aikuiset kaalikoit eivät syö mitään, mutta niiden toukille kelpaavat kaikki ristikukkaiset kasvit. Viljelykasveista ristikukkaisia ovat muun muassa kaalit, nauris, lanttu, rypsi ja rapsi.
– Kaalikoi ehtii Suomessa tehdä kolme, joinain vuosina ehkä neljäkin sukupolvea, Mutanen laskee. Perhosten määrä ei kuitenkaan tästä kasva, vaan päinvastoin vähenee.
– Ikinä se kotimainen sukupolvi ei lisäänny nyt nähtäviin määriin, vaan polvi polvelta pienenee, Mutanen toteaa lajin kehityksestä Suomessa.
Kaalikoit vaeltavat Suomeen joka vuosi, mutta Mutasta pohdituttaa huippuvuosien yleistyminen. Edellinen massaesiintymä oli toissa vuonna, ja Mutanen arvioi nyt Suomeen saapuneen vaelluksen yltävän samaan suuruusluokkaan.
– Tosi runsaita kaalikoivaelluksia on ollut tiheästi viime aikoina.
Tämä ei kuitenkaan Mutasen mukaan välttämättä kerro ilmastonmuutoksesta, sillä syy saattaa piillä maankäytön muutoksissa.
– Jossakin kaalikoita sikiää tällaiset aivan mahdottomat määrät, ja tuskin näin isoja määriä voi kehittyä luonnonympäristöissä.
Mutanen arvelee, että ehkä jossain Euroopan ja Aasian vaihettumisen tienoilla entisiä aroja on raivattu maatalousmaiksi, jollaisilta löytyy aina ristikukkaisia kasveja rikkaruohoina mutta myös viljelykasveina.
Kaalikoi on Mutasen mukaan siitä erikoinen laji, ettei sillä ole minkäänlaista lepovaihetta. Uudet sukupolvet joutuvat aina siirtymään sinne, missä on sopivia ravintokasveja tarjolla
– Se on eräänlainen paimentolaislaji, Mutanen kuvaa.
Mutanen pitääkin todennäköisenä, että myös Suomessa syntyneet kaalikoisukupolvet muuttavat syksyn tullen meiltä lämpimämmille seuduille.
– Poismuuttavien määrät ovat kuitenkin pieniä, Mutanen arvioi.