Kaakkurin Metsokankaalla kaivetaan auki niin sanottua keittokuoppaa, tyypillistä pronssikauden alun tai rautakauden lopun muinaisjäännöstä. Noin 750 vuotta ennen ajanlaskumme alkua alue oli Oulujoen rantaa tai ehkä saari, kaivauksen johtaja, Oulun yliopiston arkeologian laboratorion amanuenssi Janne Ikäheimo arvelee. Nyt paikka on 28 metriä merenpinnan yläpuolella.
"Ihan selvää on, että tämä liittyy joko jokisuun tai meren resurssien hyödyntämiseen: hylkeen, kalan tai vastaavan massapyyntiin, suurten saaliiden käsittelyyn", Ikäheimo kuvailee keittokuopan tarkoitusta. Kookkaan kuopan pohjalle on aikoinaan viritetty tuli, jonka päälle on ladottu suuri kivipanos kuumenemaan.
Kuopan pohjalla oli selvästi näkyvissä kivenmurikoita, joita on käytetty ruoanvalmistukseen parisataa vuotta ennen Rooman perustamista. Lähistöllä kaivetaan auki myös muinaista kivilatomusta.
Itse kaivaustyöstä vastaavat Oulun yliopiston arkeologian ja antropologian opiskelijat. "Opiskelijat ovat täällä kaivausjohtajina. Minä toimin teoriassa vain teknisenä asiantuntijana ja katson toimintaa päältä."
Oulu ja Kempele kasvavat yhteen kun Metsokankaalle rakennetaan seuraavan viiden vuoden aikana 11 000 asukkaan asuntoalue. Oulun kaupunki kustantaa alueen arkeologiset kartoitukset.
"Siihen tässä tähdätään, että omakotitontin, tien tai jonkin muun kohdalle sattuvat muinaisjäännökset tutkitaan. Siten nämä kohteet vapautuvat Museoviraston kautta suojelusta. Sitten voi suunnitella ja rakentaa ihan normaalisti."
Kaakkurista ei todennäköisesti löydy mitään järisyttävää. "Kun tätä kaivetaan, niin luultavasi mitään esinelöytöjä tai muuta ei tule. Odotettavissa on pari tonnia kiviä." Tärkeintä on kuitenkin löytää kivien alla lymyävät hiilet, sillä niistä saadaan radiohiiliajoitus. "Iän pohjalta voidaan rekonstruoida se, minkälaisessa rantavaiheessa ja maastossa tämä on sijainnut."
Keväästä loppusyksyyn kaivetaan ja inventoidaan arkeologisesti merkittäviä kohteita muuallakin Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa. Tutkimuksia suorittavat yliopistojen lisäksi museot ja Museovirasto, joka myös myöntää tarvittavat kaivausluvat.
Oulussa on tehty arkeologista valvontaa kesän aikana kaupungintalon työmaalla, Tuomiokapitulissa ja niin sanotulla autotorilla, kertoo Marianna Niukkanen Museoviraston rakennushistorian osastolta.
Pohjoisessa satoja tärkeitä kohteita
Museovirasto tutkii myös Taivalkosken Alasaaren asumuspainanteita. Alueelta on viime vuonna löydetty kivikauden ja varhaismetallikauden jäänteitä, kaivauksen johtaja Eeva-Liisa Schulz kertoo. Taivalkosken kaivaukset kestänevät nelisen viikkoa.
Osayleiskaavoituksen takia Tenojoki- ja Utsjokilaaksojen rikasta muinaisjäännekantaa inventoidaan Museoviraston ja Lapin maakuntamuseon yhteistyönä. "Siellä haetaan kohteita, tarkastetaan tunnettujen kohteiden nykytilat ja tarkastetaan, kuinka ne on otettava huomioon kaavoituksessa", maakunnallinen arkeologi Hannu Kotivuori selittää.
Tenon ja Utsjoen laaksoissa on satoja esihistoriallisesti tärkeitä kohteita. "Sieltä löytyy kivikauden keramiikkaa, peuranpyyntikuoppaketjuja, rautakautisia asuinpaikkoja, kotaliesiä, erilaisia asumuspohjia, kammeja, asuinkenttiä, vanhoja kulkuväyliä, kalmistoja ja seitoja", Kotivuori listaa.
Inarin Saamelaismuseo Siida suorittaa myös inventointia samalla alueella. "Tässä kartoitetaan perinteisiä paikkoja jokilaaksoissa ja paikat valokuvataan", kertoo projektityöntekijä Jouni S. Laiti.
Myös Posiolla Kitkan alueella tehdään täydennysinventointia Museoviraston kanssa, Kotivuori lisää.
Kajaanin rauniolinnassa on meneillään laaja restaurointihanke. "Muureja ja ympäristöä kunnostetaan. Lisäksi suunnitellaan uutta sisääntuloa ja kävelysillan rakentamista", Kainuun museon arkeologi Esa Suominen tiivistää. Museoviraston edustaja valvoo korjaustöitä ja linnalla kaivetaan muutamia koekuoppia.