Katso kuvagalleria Pienet ja pörröiset jyrsijät ovat erityisesti lapsiperheiden suosikkilemmikkejä. Akvaariosoppi-lemmikkikaupan myyjä Anne-Mari Perkiö kuitenkin muistuttaa, että kyse on eläimistä eikä pehmoleluista.
"Jyrsijää ei pidä ostaa lapsen hoidettavaksi. Aikuisen valvontaa tarvitaan aina."
Jyrsijät tykkäävät juoksennella, monet lajit haluavat myös kiipeillä. Häkin täytyy olla mahdollisimman iso. Lisäksi lemmikki kannattaa päästää päivittäin vapaaksi.
Tällöin on oltava tarkkana: nimensä mukaisesti jyrsijä saattaa nakertaa sähköjohtoja ja huonekaluja. Varsinkin gerbiili laittaa kaiken palasiksi.
Pienimmät ja vikkelimmät otukset menevät helposti hukkaan.
"Joku on joutunut kaivamaan kääpiöhamsteria talon perustuksista asti", kertoo Anne-Mari Perkiö. "Kerran metsästin hiirtäni koko yön, kunnes se löytyi vaatekaapin ylimmältä hyllyltä."
Jyrsijän ruokavalio koostuu lähinnä siemensekoituksesta, ravintopelleteistä, kuivaheinästä ja tuoreista kasviksista. Herkkävatsainen chinchilla muodostaa poikkeuksen. Kääpiöhamsterit, syyrialaiset hamsterit, gerbiilit, kesyrotat ja hiiret tarvitsevat lisäravinnoksi eläinkunnan tuotteita, mutta heinää vain vähän.
Lajityypillisiä luonne-eroja löytyy, mutta temperamentti vaihtelee myös yksilön mukaan.
Gerbiiliä, marsua ja degua ei saatu tällä kertaa kuvaan. Kolmesta viiteen vuotta elävä, hamsteria pienempi ja virtaviivaisempi gerbiili nousee seisomaan takajaloilleen, rummuttaakin niillä. Aavikkoeläin vaatii seurakseen vähintään yhden lajikumppanin: yksin siitä tulee apaattinen tai aggressiivinen.
Marsu kasvaa suunnilleen chinchillan mittoihin. Se on hellyydenkipeä, hännätön ja voi saavuttaa jopa kymmenen vuoden iän.
Lemmikkinä harvinainen degu on noin oravan kokoinen, 6-10-vuotiaaksi elävä vilkas vipeltäjä.