Nykyinen hallitus korostaa kovasti biohankkeidensa myötä kestävän kehityksen periaatteiden noudattamista ja tukee jopa luonnon monimuotoisuuden vaalimista. Hyvistä puheista huolimatta tavoitteena on kuitenkin voimakkaasti lisätä esimerkiksi turpeen polttamista ja metsähakkuita, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan mainittujen jalojen pyrkimysten toteuttamista.
Tuoreimpana viritelmänä esille on noussut Kemijärven alapuolisen Kemijoen viimeisen säilyneen jokiosuuden patoaminen Kemijoki Oy:n toimesta. Tässä yhteydessä ei maksa vaivaa tuoda esille vesivoiman hyviä puolia − niitäkin on −, vaan kiinnittää huomiota Kemijoen tulevaisuuteen ja hävitykseltä säästyneen luonnon vaalimiseen.
Hallituksen kärkihankkeissa on ansiokkaasti mainittu myös lohen palauttaminen padottuihin jokiin, mutta tämä tavoite on kokemassa erityisesti Kemijoen osalta nyt uuden takaiskun.
Voimayhtiöiden into kalateiden rakentamiseen on tiedossa: ne eivät tee niitä vapaaehtoisesti kuin korkeintaan pahoissa unissaan. Kaiken huipuksi taantumukselliset piirit tukevat tätä tahtotilaa. Lisäksi Lapin valtapuolueen (maalaisliitto-keskustan) kanta vesirakentamiseen on historiallisenkin näkökulman perusteella myönteinen.
Erään hypoteesin mukaan valtioneuvoston rooli Fortum Oyj:n patistamiseksi Fennovoiman osakkaaksi oli merkittävä. Tämän olettaman valossa voidaan kysyä, miksei valtio Kemijoki Oy:n suurimman omistajan ominaisuudessa siis toteuta aikeitaan vaelluskalojen palauttamiseksi, vaan tulee todennäköisesti siunaamaan yhtiön rukoukset joen vesistöalueen tuhon viimeistelemiseksi Sierilän padon myötä.
Ja kun pää taas kerran saadaan auki, niin pakkomielteisesti esiin putkahteleva Vuotos on seuraavana listalla. Paljon mainostetut normienpurkutalkoot vaikuttavat siis kohdistuvan lähinnä luontoarvojen heikentämiseen. Tästä ajankohtainen esimerkki löytyy lohen merikalastuksen lisäämisestä.
Missään muussa sivistysvaltiossa ei enää mainittavammin puuhailla vesivoiman lisärakentamisen parissa, vaan pikemminkin laitoksia puretaan haitallisina. Meillä tästä on turha edes haaveilla.
On hyvin vaikea uskoa, että Suomi laitetaan kuntoon maita veden alle hukuttamalla. Biointoilua luonnehdin ympäristön kannalta onnettomaksi viherpesuksi, joka palvelee parhaiten kepun aluepoliittisia tavoitteita. Vanhakantaista politiikkaa voidaan pitää jopa haitallisena, sillä se hidastaa uusien innovaatioiden ja Lapin matkailun kehittämistä. Sitä paitsi Kemijoen vesistöt ovat varmasti jo antaneet riittävän panoksen Suomen voimatalouden hyväksi.
Vanhasta muistista vaadin edelleen Isohaaran (Kemijoen ensimmäinen ja alin voimalaitos) alapuolella rehottavan lohen ja taimenen verkkokalastuksen kieltämistä. Samalla kehotan viranomaisia tomerasti puuttumaan alueella kohta alkavaan pimeään kalakauppaan ja varsinkin röyhkeään rokastukseen.
Muuten olen sitä mieltä, että alisen Kemijoen voimalaitoksiin on tehtävä viivyttelemättä kunnolliset kalaportaat ja vesirakentajien kustannuksella. Näyttäkööt voimayhtiöiden tilikirjat tämän johdosta minun puolesta sitten mitä hyvänsä.
Kari Alaniska
FT, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.