Reilun kuukauden päästä pidettävät europarlamentin vaalit ovat kimurantin sisäpoliittisen tilanteen takia tavanomaista paljon jännittävämmät.
Vaaleissa on paljon pelissä joka puolueella. Eurovaalit ovat niin lähellä seuraavia eduskuntavaaleja (vaikka ne pidettäisiinkin vasta vuoden päästä), että eurovaaleja voi verrata formulakisojen aika-ajoihin.
Vaikka kokoomus varmasti ajaakin eurovaaleissa taas paalupaikalle, sen ja keskustan tuloksesta voi laskeskella jo, miten eduskuntavaaleissa käy. Niiden jokerikysymys on, kumpi nousee suurimmaksi puolueeksi, keskusta vai kokoomus.
Pääministeri Jyrki Kataisen eroilmoitusta on ällistelty, vaikkei sitä voi pitää suurena yllätyksenä. Kiinnostavampaa oli itse asiassa se, ettei hän lähde eurovaaliehdokkaaksi. Se kertoo, että Katainen todella haluaa irti Suomen politiikasta.
Jos Katainen olisi lähtenyt ehdolle, hän olisi ollut vaikea luopua tehtävistään hallituksen ja kokoomuksen johdossa. Eurovaaliehdokkuus olisi vain kiihdyttänyt puheita Brysselin pakolaishallituksesta ja uppoavan laivan jättämisestä.
Kataisen ratkaisu on kiperin eurooppaministeri Alexander Stubbille. Hänhän ehti jo ajat sitten hönkäistä ilmoille halunsa EU-komissaariksi.
Jos Katainen ei saa muuta unionin huipputehtävää, hän ottaa Suomen komissaarin salkun. Stubb uhkaisi jäädä tuolloin pelkäksi rivimepiksi. Tämä voi lisätä hänen haluaan pyrkiä Kataisen seuraajaksi. Peruuttaako Stubb euroehdokkuutensa?
Jos taas Katainen saisi euroryhmän tai Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtävän, Stubbin komissaarimahdollisuudet nousisivat kohisten.
Johtopaikka- ja komissaaripeli voivat ratketa joka tapauksessa niin myöhään, jopa vasta syksyllä, että Stubbin on vaikea asetella askelmerkkejä. Stubbin kannalta pahimmassa vaihtoehdossa häntä ei valita Kataisen seuraajaksi eikä komissaariksi.
Keskustalla on omat jännityksen aiheensa. Ylen tuorein mielipidetiedustelu näytti jo reilua alamäkeä huippulukemasta, joten eurovaalit ovat tärkeä mittari ennen eduskuntavaaleja.
Talouskomissaari Olli Rehnin pesti loppuu, ja hän hakee uutta vauhtia eurovaaleista. Vaikka näytöt riittäisivät kirkkaasti Rehnin tavoittelemaan EU-huippuvirkaan, se on kiven takana.
Kansallinen komissaaripesti menee kokoomukselle, eikä liberaalidemokraattien ryhmän ALDE:n kannatus taida riittää tuomaan Rehnille muuta EU-huippuvirkaa varsinkin kun Katainen on nyt samoilla apajilla. Suomi voi saada varman komissaarin salkun lisäksi korkeintaan yhden huippuviran.
Valinta europarlamenttiin avaisi Rehnille paluureitin Suomen sisäpolitiikkaan. Pelkkä mepin tehtävä tuskin kiinnostaa häntä.
Keskustajohtaja Juha Sipilä ottaisikin varmasti riemusta kiljuen Rehnin ministeriksi. Rehnin paluu myös leventäisi keskustan uuden ilmeen kärkeä, joka on nyt pitkälle Sipilän varassa. Muistissa on, ettei liian EU-myönteiseksi katsottu Rehn kelvannut puolueen johtoon 2002.
Kampanjaa käyvä Rehn ottaa jo tuntumaa sisäpolitiikkaan. Tiistain Suomenmaassa hän hoputti ennenaikaisia eduskuntavaaleja. Rehn peräsi Suomeen viiden–kymmenen vuoden ”talouden puhdistusohjelmaa”.
Demareillekin eurovaalit ovat tärkeä eduskuntavaalitesti. Jos SDP menestyy toukokuussa edes siedettävästi, se parantaa valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mahdollisuuksia uudelleenvalintaan.
Jos taas SDP ottaa köniinsä eurovaaleissa, Urpilaisen asema on entistä huterampi. SDP ei ole Urpilaisen johdolla voittanut yksiäkään vaaleja.
Perussuomalaiset petraa varmasti tulostaan viime eurovaaleista, mutta kysymys kuuluu, minkä verran varsinkin jos ja kun puheenjohtaja Timo Soini ei lähde ehdolle.
Eurovaalit eivät ole yleensä kiinnostaneet EU-epäilijöitä. Siksi Soinin voi olla vaikea saada joukkojaan liikkeelle.
Ehdokaspaikkoja on yhä auki puolueen listalla. EU-tehtävät näyttävät polttelevan Soinia, joten vaihtuuko mielipide euroehdokkuudesta vielä kerran?
Kolumni