Liki 40 vuotta nuorisolehden hommissa ja 34 vuotta sen päätoimittajana on saavutus. Suosikin päätoimittaja Jyrki Hämäläinen sanoo, että hän on pitkäaikaisin aikakauslehden päätoimittaja Suomessa.
Mutta kaikella on aikansa: 60 ikävuoden kolkutellessa ihan pian ovea tuo ikinuori turbomieli päätti siirtyä muihin tehtäviin.
Hämäläinen on pikaisen tuttavuuden perusteella juuri ennakkokäsityksen mukainen. Äärettömän ystävällinen, varsinainen moottoriturpa ja innoissaan kuin pikkupoika vaikka antaakin ties kuinka monetta haastatteluaan tästä suomalaista mediailmastoa sykäyttäneestä aiheesta.
Miestä katsoessa ei siis ihmetytä, mikä on saanut jaksamaan näin pitkään. Kysytään kuitenkin.
”Olen harrastanut populaarimusiikkia koko ajan nuoresta miehestä lähtien, ja työni on myös harrastus. On ollut kiva verrata, miten uudet tähdet vetävät, millainen on esimerkiksi lavashow vanhoihin verrattuna. Totta kai työntekijä on kiinnostunut kohderyhmästään, jaksaahan lastenlääkärikin tehdä työtään vaikka vanhenee”, Hämäläinen selittää.
Hän myös muistuttaa, että rockia on veivattu 50 vuotta, ja Suomessakin yhä useampi sukupolvi alkaa vanheta sen tahdissa, joten 60 vuotta rokkiukolle ei ole ikä eikä mikään.
100-vuotiaaksi päätoimittajana
Hämäläinen muistelee nuorempana kuvitelleensa, että hän pysyttelee Suosikin ohjaksissa 100-vuotiaaksi saakka. Kuviteltiinhan niihin aikoihin, että Urho Kekkonenkin jatkaa presidenttinä ikuisuudet.
”Sitten päätin, että jätän homman nuoremmille viimeistään 55-vuotiaana, joten olenhan minä livennyt jo viisi vuotta”, Hämäläinen naureskelee.
Suosikin päätoimittajana hän pitää itseään nuorten kirjoittajakykyjen etsijänä. Vaikka päätoimittajalla on ikää, lehden kirjoittajakaarti on nuorta, eräs tärkeimmistä uusista toimittajista on vasta 18-vuotias.
”Koko ajan on tarjolla uusia kirjoittajia. Hiljattain avustajatarjokkaita on tullut 400, joista kymmenkunta oli hirvittävän hyviä”, Hämäläinen kehuu.
Suosikkia tehdään suureksi osaksi 30 avustajan voimin. Toimituksessa on vakituisia palkkalaisia vain Hämäläinen, toimituspäällikkö, toimitussihteeri, taittaja ja päätoimittajan sihteeri.
Vaatii vainua
Nuortenlehden luotsaaminen vaatii vainua, jota Hämäläisellä on mitä ilmeisimmin riittänyt, vaikka Suosikin levikki on heilahdellut. Dingo-buumin aikana levikki kävi 134 000:ssa, muulloin parhaina aikoina on porhallettu 100 000:n pinnassa, viimeksi vuonna 1998. Tällä hetkellä lehden levikki on 58 000.
”Suosikin lukijamäärä on nytkin 271 000, ja se oli saman verran silloinkin kun levikki huiteli sadassa tuhannessa. Suosikin levikki riippuu aina sen mukaan, onko pinnalla uusia mielenkiintoisia tähtiä”, Hämäläinen huomauttaa.
Hän myöntää, että paineet levikistä ovat olleet jatkuvasti kovat. Hänen aloittaessaan levikki oli vain 25 000. Beatlesin ja Rollareiden kovin kulta-aika oli 1960-luvun lopulla ohi, ja glamrockin huippuvuodet vasta edessä.
”Kustantaja Urpo Lahtinen oli välillä sitä mieltä, että moisella levikillä ei nuortenlehteä kannata kustantaa. Sitten tulivat Gary Glitter, Alvin Stardust ja kumppani, vähän sen jälkeen suomalaiset kuten Rauli Badding ja Juice. Bang, pian löysimmekin itsemme 115 tonista. Aina kun musiikissa tapahtuu, se vaikuttaa”.
Vaikuttajana tähtikarttaan
Suosikki on itsekin pyrkinyt vaikuttamaan tähtikarttaan, eikä Hämäläinen häpeile myöntää sitä. Siitä on selvin esimerkki Crazy Cavanin ja hänen bändinsä huima suosio 1980-luvun taitteen Suomessa.
Kaikki oli Hämäläisen mukaan sattuman satoa: Helsingissä oli suuri joukko tötterötukkaisia nuoria, jotka olivat löytäneet Anttilan alennukseensa maahantuomia Crazy Cavanin levyjä.
Hämäläinen keksi pyytää Suosikin Lontoon-avustajan kaivamaan miehen esiin, eikä artisti kotimaassaan ollut todellakaan mikään tähti.
”Isto Lysmä meni pyytämään Cavanilta haastattelua ja tämähän oli vetää Istoa turpaan, koska luuli että tiedot huimasta suosiosta Suomessa ovat täyttä keljuilua vanhalle äijälle”, Hämäläinen naureskelee.
Seuraavaksi keikkajärjestäjä Lido Salonen toi ilmiön Suomeen, ja lopulta levy-yhtiökin heräsi. Kaikkiaan Crazy Cavanin levyjä myytiin Suomessa noin 100 000 kappaletta.
Vähän aikaisemmin jo oli koettu 1950-luvun jenkkikulttuuriin perustuva buumi, jota Hämäläinen kertoo Suosikissa vain vauhdittaneensa. Se ja punk olivat itsestään selviä ja itseään ruokkivia isoja ilmiöitä.
Kaikki ei myy
Virheitäkin päätoimittaja tunnustaa tehneensä. 1980-luvulla Suosikin kansijuttuna komeili Englannissa huikean suosittu laulajatar Jaz, josta kukaan ei tiennyt Suomessa mitään. Lopputuloksena hämmentävän huono irtonumeromyynti.
”Siitä opin sen, että turha on lanseerata mitään sellaista, mitä lukijat eivät halua. Nuoret ovat hirvittävän tarkkoja, ja he tietävät todella hyvin mitä haluavat”, Hämäläinen korostaa.
Nyt popmaailma elää suvantovaihetta, eikä Hämäläinen näe mitään kovin suurta buumia olevan tulossa. Shakiran, Ricky Martinin ja Jennifer Lopezin kaltaisten artistien suosio voi enteillä hänen mukaansa latinotähtien aaltoa, mikä sopii Hämäläisen mielestä suomalaiseen ilmastoon erinomaisesti.
Jyrki ja Mick
Päätoimittajan huoneen seinällä komeilee lukuisien kehystettyjen valokuvien seassa kuva, jossa 21-vuotias Hämäläinen poseeraa 19-vuotiaan Mick Jaggerin kanssa.
Pönötysjournalismi on laji, jonka Hämäläinen lanseerasi Suosikissa jo 1960-luvulla ollessaan Suosikissa avustajana. Sittemmin yksi Suosikin ja Hämäläisen tavaramerkki on ollut pönöttää kuvassa jonkin enemmän tai vähemmän tunnetun maailmantähden kanssa.
”Olin maailmalla nuori kokematon toimittaja ja minun piti elättää itseni jutuilla. Päätoimittajan mukaan kukaan ei olisi uskonut, että todella tapasin ja haastattelin näitä tähtiä, ellen olisi otattanut itsestäni kuvaa heidän kanssaan”.
Esimiehenä Hämäläinen sanoo olevansa julma mutta reilu. Hän sanoo kannustavansa nuoria toimittajia toteuttamaan itseään ja taipumuksiaan. Esimerkiksi levy-yhtiöiden tai elokuvayhtiöiden tarjoamia ulkomaanmatkoja hän ei kahmi itselleen vaan jakaa ne.
”Toisaalta kun homma on tehtävä, osaan olla vaativa. Nuori polvi on aikaisempia parempaa: jutut tulevat ajoissa eivätkä viivästy juopottelun takia kuten joskus ennen”.
Eläke saa odottaa
Hämäläinen on eläkeiässä vasta muutaman vuoden päästä. Siihen asti hänen työnantajansa teettää ex-päätoimittajalla projektiluonteisia töitä. Hämäläinen vakuuttaa, että kyse ei ole lepsuttelusta, vaan muun muassa uusien lehtien suunnittelusta.
”Eivät he minua helpolla päästä lopussakaan, vaan ottavat kaiken irti minkä saavat”, hän naureskelee.
Suosikki-ajat kääntyvät nostalgisten muistelmien muotoon todennäköisesti ensi vuoden syksyksi. Hämäläinen kauhistelee, että siinä tapauksessa toimeen pitäisi tarttua jo tänä syksynä.
Tähtien kanssa toilailut
Mies tunnetaan myös innokkuudestaan kertoilla toilailuistaan tähtien kanssa. Tämän pitäisi olla ennen kuulematon:
”Tehtiin Tom Jonesin kanssa haastattelua pukuhuoneessa ja lipiteltiin samppanjaa vuonna 1967. Minun piti päästä vessaan mutta en heti löytänyt sitä. Avasin verhon tapaisen, ja löysin syvennyksestä miltei alastoman mimmin. Se oli ilmeisesti Tompan hoito, jonka hän oli joutunut nopeasti sysäämään loukkoon, kun ei ollut muistanut että toimittajakin oli tulossa”.
Hämäläinen puolustaa painokkaasti työtään viihteen ja popin parissa.
”Minun mielestäni rock- ja poptähtien haastatteleminen on paljon enemmän oikeaa journalisimia kuin tehdä juttuja poliitikoista, jotka joka tapauksessa puhuvat pelkkää paskaa – taitavasti tosin”, Jyräys jyrähtää.
