Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Nykyajan auto ei näytä paljon miltään eikä siitä juuri mitään kuulukaan. Ei ainakaan, jos vertaa Mika Tapion Cadillaciin vuosimallia 1959 ja Henri Sarkkisen Plymouth Dusteriin vuosimallia 1970. Kun miehet vielä pistävät koneet käyntiin, ei ole epäilystäkään, mihin ohikulkijoiden päät kääntyvät.
"Harrasteauto kuin harrasteauto, kyllä sitä katsotaan", toteaa Tapio.
Hän osti Cadillacinsa Amerikasta 23 vuotta sitten, kun 25 vuotta vanhoja autoja sai alkaa tuoda maahan. Auto löytyi sattumalta kaverin kautta. Hintaa oli lähes 60 000 markkaa.
"Olihan se iso raha. Entiset autot myin pois ja otin pankista lainaa", sanoo Tapio. Tullessaan Cadillac oli hyvässä kunnossa - tuontibuumin alkaessa kun oli vielä varaa valita. Auto on nyt maalattu ja konekin käyty läpi. Syksyllä Tapion aikeena on tehdä autonsa vielä uusiksi viimeisen päälle.
"Ikinä ei ole täydellinen. Puretaan, kootaan, ajetaan - sitä se harrastus on. Aina löytyy jotain parannettavaa", selittää 25 vuotta American Car Club Oulussa toiminut Tapio.
Sarkkinen liittyi ACC Oulun jäseneksi viitisen vuotta sitten. Muutama hänen kavereistaan oli jo kuvioissa mukana ja Sarkkinen lähti ensin lähinnä kannatusjäseneksi. Kohta mieli alkoi tehdä omaa autoa. Niinpä moottoripyörä ja kelkka saivat lähteä ja syksyllä oranssi Plymouth tuli tilalle.
Auto oli aloitettu projekti, jonka Sarkkinen teki kuluneen talven aikana loppuun. Alun perin kiihdytyskäytössä ollut auto tuli Suomeen 1970 tehtaalta uutena.
Moottoritekniikka oli ennalta tuttua moottoripyörien kautta, mutta jenkkiautoista Sarkkinen tiesi lähinnä, miltä ne näyttävät. Kerholta apua löytyi tarvittaessa.
"Mukana on vanhoja ja nuoria harrastajia. Itsekin ajattelin, ettei yksin jää, kun on porukkaa, jolta kysyä."
Autoharrastajan talvi kuluu tiiviisti rakennellessa. Mitä aikaisemmin auton saa keväällä valmiiksi, sitä enemmän jää aikaa pikkuvikojen korjailuun. "Ei tarvitse kesällä olla nyrkit rasvassa", sanoo Tapio.
Ajalla ja rahalla ei ole väliä. Kumpaakaan ei nimittäin lasketa. Ja jos laskettaisiin, ei kukaan autoja laittaisi. "Heti alussa sisäistin, että ei kannata laskea. Jos autoa alkaa myymään, saa ainakin jonkin verran takaisin", miettii Tapio.
Jos kotijoukot eivät näytä vihreää valoa, voi lajin kuin lajin syvällinen harrastaminen käydä hankalaksi.
Tapion vaimo ja poika ovat autohommissa mukana ja tottuneet alusta asti siihen, että taloudessa on harrasteautoja. Sarkkisen avovaimo istuu mielellään kyydissä, mutta remonttipuoli ei niinkään innosta. Ajatuksia on toisinaan vaihdettu siitä, ostetaanko autoon etupenkit vai olohuoneeseen sohva.
"Kun auton ottaa keväällä liikenteeseen, muutama päivä menee kuulostellessa, missä kolisee", sanoo Tapio. Sarkkisen vasta kunnostettu Plymouth on ehtinyt jo jättää kuskinsa tien poskeen. "Repullinen sulakkeita, bensaa ja täysi akku puhelimeen. Sillä siitä selviää", hän sanoo.
Kun ajoneuvolla on ikää, vastaan tulee luonnollisesti monenlaista ongelmaa. "Mutta moniko 50 vuotta vanha auto yleensä liikkuu", kysäisee Tapio.
Niinpä niin. Miehet jyräyttävät autonsa käyntiin ja lähtevät. Vastaan ajaa kadulla uudehko Audi. Olisipa mukava tietää, vieläkö vuonna 2059 sama Audi on ajokunnossa.
American Car Show Ouluhallissa perjantaina 1.5. kello 18 - 24 ja lauantaina kello 10 - 18. Liput 15 euroa, alle 12-vuotiaat 5 euroa, alle 7-vuotiaat maksutta