CD-kokoelma
Radiopuhelimet: Varmaa hapuilua 1987--2002. Hot Igloo. Nostalgia haisee. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nyt on paremmin kuin ennen. Kaikista maamme rockyhtyeistä juuri Radiopuhelimille menneeseen takertuminen ei ole koskaan ollut se juttu. Tuskin näemme heidät halailemassa ja vaihtamassa poskisuudelmia 20-vuotisen taipaleensa kunniaksi läpi maan ulottuvissa juhlakonserteissa.
Todennäköisemmin heihin voi törmätä rockbaarissa soittamassa uusia kappaleita. Hirveällä voimalla ja tarkasti.
Radiopuhelimet on yksi maailman hienoimmista rockyhtyeistä, ilman epäilystä. Musiikki jyrää kuten se usein mainittu sadan tonnin rekka. Se on isällinen avokämmen, sähköshokki ja lobotomia. Nousuhumala ja ensirakkaus.
Kokoelmalevy nivoo yksiin kansiin 42 raitaa alkaen vuoden 1987 Sinappia ja ketsuppia -ep:stä ja päätyen vuoden 2002 Tänään!-albumiin. Jotain tältä tupla-albumilta ehkä puuttuu, mutta siellä on kaikki oleellinen.
Jos Radiopuhelimet assosioi meluun, tarjoaa Varmaa hapuilua mainion tilaisuuden päivittää mielipiteensä. Yhtyeen sointi nojaa, ja on aina pohjannut hard core -punkiin, mutta jo varhain Radiopuhelimet omi vaikutteita funkista. Kitaristi Katzin liittymisen jälkeen soitossa on maistunut 1960- ja 70-lukujen psykedelia.
Kaikesta tästä rakentuva sointi on persoonallinen, kurinalainen ja iskevä. Miehet ehkä näyttävät suttuisilta ja soittavat kovaäänisesti -- varmasti. Mutta meluisia?
Ei.Tekstit ovat häijyjä ja teräviä, tarkkanäköisiä. Perversiot, typeryys, velttous ja hillittömyys. Oudot tapahtumat, kansantarinat, pohjoinen.
2000-lukua lähestyttäessä skaala laajenee. 1980-luvun Herra Seksi ja Seiväsmiehen paluu saavat seurakseen luonnon ihailun ja vilpittömän rakkauslaulun, Hailuodon.
Levyn pahvikannet ovat kuva- ja tekstitarjonnaltaan niukat, siitä miinus.