Kajaani Kun Sotkamon Jymy putosi finaalipeleistä syksyllä 1999, Jymyn toimitusjohtaja Juha Tanskanen naulasi teesinsä seinälle: paluu kultakantaan kahdessa vuodessa.
Näin tapahtui. Seuraavana vuotena Jymy oli loppuottelussa, mutta hävisi Kiteelle. Viime syksynä Jymy juhli jälleen Suomen mestaruutta Tanskasen laatiman kaavan mukaisesti.
Menestyksen arkkitehdeiksi Tanskanen sai Sotkamoon pelinjohtajaksi Olli Viljarannan ja lukkariksi Toni Kohosen Kiteeltä. Menestys on osoittanut, että hankinnat kannattivat.
Viljaranta muistuttaa, että mitään ei ole saatu ilmaiseksi. Kova työ on palkinnut tekijänsä.
Vaikka Jymyllä on nuoria, omia kasvatteja joukkueessa, loppuottelujen ilmapiiri on kaikille tuttu. Tätä Viljaranta pitää joukkueensa yhtenä valttikorttina, kun finaalipelit alkavat tänään Sotkamossa.
"Kun menimme nuorella porukalla finaaleihin kaksi vuotta sitten, emme oikein tajunneet, mistä oli kysymys. Viime vuonna olimme jo valmiimpia ja nyt olemme entistä kokeneempia."
Viljaranta painottaa, että tiukassa paikassa huippupelaaja säilyttää tasonsa. Kokematon pelaaja jännittää ja taso putoaa.
Jymyn kokenein on jokeripelaaja Janne Vuorinen ,32, joka pelaa finaaleissa nyt kymmenennen kerran. Vuorinen jahtaa kahdeksatta Suomen mestaruuttaan. Jymyssä on tullut kuusi voittoa ja yksi Oulun Lipossa vuonna 1998.
Viljaranta kehuu vastustajaansa. Hän tähdentää, että kun Pattijoki sai loukkaantumisten jälkeen pakettinsa kasaan, se on pelannut parisen kuukautta maan parasta pesäpalloa.
"Pattijoella on ehjä kosepti niin sisä- kuin ulkopelissäkin. Heikkouksia Pattijoesta on vaikea löytää. Uskon, että paketti murenee yksilöiden kautta. Pattijoki saa varautua sisäpelissään taktiikan muutokseen, sillä Sotkamossa pomppulyönnit eivät nouse."
Viljaranta painottaa myös johtajakokemusta tiukassa paikassa. Koskenkorvan Jari Alasmäki ja Pattijoen Santeri Haipus ovat nuoria pelinjohtajia.
"Ei ole eduksi, jos elämään ei mahdu muuta kuin pesäpallo, se ei ole hyväksi johtamisessa. Sotilaana olen oppinut, että on keskityttävä olennaiseen. Pesäpalloilussa se tarkoittaa sitä, että rento, tavallinen suoritus riittää ja että laji on sitä yksinkertaisempaa, mitä korkeammalla tasolla pelataan", Viljaranta pohtii.
Satakunnasta Kainuuseen muuttanut Viljaranta on ammatiltaan majuri. Hän toimii Kainuun prikaatissa yhteysupseerina. Aikaisemmin Viljaranta on toiminut muun muassa kansainvälisen sotilastarkkailijakurssin johtajana.
Viime päivät Viljaranta on katsonut tarkkaan videoita Pattijoen viime peleistä.
"Emme saa sortua samaan virheeseen kuin Hyvinkää välierissä. Tahko ei saanut kaaripeliään kuntoon ja Pattijoen lukkari Antti Tokkari pääsi juhlimaan. Tahko ei saanut Tokkarin vääriä pois."
Viljranta on tyytyväinen siitä, että sopupelin kielteiset ilmiöt alkavat olla taakse jäänyttä elämää. Viime peleissä on ollut Sotkamossakin jo 1990-luvun parhaiden aikojen tunnelmaa.