Ruotsissa asuvat suomalaiset ovat suomalaisempia kuin suomalaiset itse. Näin sanoo kaverini, joka asuu Ruotsissa ja on siis hyvin suomalainen.
Joko naapurimaan meikäläiset ovat hyvin juurettomia tai sitten heidän pitää heiluttaa Suomen lippua kovasti, jotta tuntisivat Pohjanlahden takana olevat juurensa. Juuri nyt Ruotsin suomalaisilta kannattaisi kysyä, kannattiko muuttaa.
On heinäkuu, ja Ruotsin sukulaiset palaavat asuntovaunuineen lomalle vanhoihin kotikyliinsä. Esimerkiksi Kuusamon Kärpänkylän pellot täyttyvät Ruotsiin muuttaneiden autoista. Ikävä on kotiin.
He muuttivat enimmäkseen vuosina 1969 ja 1970 naapurimaahan, jossa oli töitä. Markkakin oli devalvoitu, minkä vuoksi naapurin palkat näyttivät yhtäkkiä kolmanneksen suuremmilta. Iso palkka oli samanlainen silmänlume kuin kohonneet asunnonhinnat: mitä hyötyä on suuremmasta rahamäärästä, jos ostettava tavara maksaa yhtä paljon enemmän.
Mutta miksi nyt, kesken sateisen ihanaa Suomen suvea, pitää kaivella menneitä ja saada tikulla silmään? Siksi, että suomalaiset muuttavat enemmän kuin koskaan. Nyt muutetaan enemmän kuin massapaon aikoina 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Jo silloin ihmisistä tuntui, että kaikki muuttivat pois.
Tilastokeskuksen mukaan suurin osa muuttajista, kaksi kolmannesta, muuttaa kunnan sisällä. Tämä ei aiheuttane suurta juurettomuutta, vaikka oululaiset, turkulaiset tai tamperelaiset eivät haluakaan joutua joen väärälle puolelle.
Kunnasta toiseen muutto aiheuttaa jo vaikeuksia, vaikka tutkijat pitävät yleensä muuttoliikettä hyvänä asiana. Esimerkiksi Kalevi Wiikin tutkimuksessa vuodelta 1997 tultiin siihen johtopäätökseen, ettei sivilisaatio voi kehittyä ilman muuttoliikettä.
Voihan se olla näinkin, mutta muutto on yksipuolista, eli sivilisaatio saattaa kehittyä jossakin ja kadota kokonaan toisaalta.
Valtavan muuttoliikkeen takia suomalaiset avioituvat ristiin rastiin, jolloin puolisot ovat usein kotoisin täysin eri puolilta Suomea. Kuinkahan moni ero johtuu siitä, että jommalla kummalla on koko ajan ikävä kotiseudulle? Puolison kotikulmilla elo on juuretonta, ja koti-ikävää poteva on altavastaajan asemassa. Olokin on syyllinen, sillä eihän kotona voi olla koti-ikävä.
Mutta muutto jatkuu. Te - ja minä - muutamme kohta taas uudelle paikkakunnalle. Seuraava paikkakunta on todennäköisesti suurempi ja sijaitsee etelämmässä kuin nykyinen asuinsija. Niin me suomalaiset olemme muuttaneet 1960-luvulta lähtien.
Nyt 2000-luvulla jo neljännes suomalaisista on ehtinyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Minkä vuoksi? Jos jossakin on suuremmat palkat, siellä on myös suuremmat menot.
Tuntuu kuin kukaan ei enää pystyisi asumaan kotonaan. Kun itse olen muuttanut kahdeksannelle paikkakunnalle elämässäni, en osaa enää sanoa, mistä tulen tai minne olen menossa. Ehkä juuri siksi säälin jokaista ihmistä, joka muuttaa pois kotikunnastaan. Hän ikään kuin katoaa.
Olisipa jännä nähdä, miltä Suomi näyttäisi, jos kaikki palaisivat kotiinsa. Kun siirtolaisetkin palaisivat, Suomessa olisi yli seitsemän miljoonaa asukasta. Aika paljon!