Naispappia väistymään vaatineet ovat jo saaneet sekä maallisen oikeuden tuomioita että moitteita kirkon johdolta. Edellisen kerran naispappeus oli esillä kuukausi sitten, kun Kouvolan hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden miespapille langettaman syrjintätuomion ja sakkorangaistuksen.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan katsoi vuosi sitten, ettei kirkkoherraksi voi valita naispappien kanssa työskentelystä kieltäytyvää. Asiaa ei muuttanut edes se, ettei seurakunnassa ollut silloin yhtään naispappia. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli oli jo katsonut, ettei naispappeutta vastustanut mies voinut asettua ehdolle kirkkoherranvaalissa. Näin siksi, että kirkkoherra on esimiesasemassa, jolla on suuri merkitys koko työyhteisön ilmapiiriin ja hyvinvointiin.
Kirkkoherraksi haluava mies valitti Turun hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin asettui tuomiokapitulin kannalle. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden ratkaisua.
Kaikkien herätysliikkeiden kanssa kirkolla ei ole ollut naispappeusasiassa pulmia, sillä esimerkiksi vanhalestadiolaiset ja körttiläiset eli herännäiset ovat tehneet naispappien kanssa normaalisti yhteistyötä.
Naispappeus hyväksyttiin Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vuonna 1986. Ensimmäiset naispapit vihittiin virkaan maaliskuussa 1988.