Valmentaja Mika Purola luottaa, että pikajuoksija Samuel Purola osaa ottaa vastuun itsestään kilpailupäivänä.
– Urheilijan pitää itse tietää, mikä tuntuu hyvältä. Minulla on ollut alusta saakka ajatus, että haluan tehdä itseni tarpeettomaksi.
Aamupäivällä kymmenen aikaan Mika Purola lähetti viestin Samuel Purolalle. Viesti oli lähinnä hoksautus: muista pysyä pois auringosta ja juoda riittävästi nestettä.
Oululaisen pikajuoksijan vastaus oli ytimekäs kuin se vain voi 18-vuotiaalla pojalla olla.
– Juu.
Seuraavan kerran Purolat vaihtoivat viestejä kello 10.45. Isä kysyi, millaisen verryttelyn valmennettava meinaa tehdä. Vastaus oli selväpiirteinen.
– 45 minuuttia.
Sitten vielä varmistusviesti, että verryttely alkaisi tämän aikataulun mukaan 11.08, koska juoksijoiden kutsunta on kello 11.53. Vastaus oli jälleen minimalistinen.
– Juu.
Siinä oli valmentajan ja valmennettavan yhteydenpito tiistaina ennen nuorten MM-kisojen 100 metrin alkueriä. Mika Purolan ideologiassa korostetaan urheilijan omaa ajattelua, vastuuta ja ymmärrystä itsestä.
Kun kaikki mahdollinen on käytännössä tehty harjoituksissa, kisapäivänä ei kannata enää häslätä ympärillä. Ei, vaikka kyseessä on vasta 18 vuotta täyttänyt nuori mies.
Purola kävi katsomassa poikansa alkuverryttelyn, mutta tyytyi taputtamaan olalle: hyvältä näyttää.
– Urheilijan pitää itse tietää, mikä tuntuu hyvältä. Minä tiedän, että homma hoituu Samuelilta.
Homma hoitui: niin alkuverryttely kuin itse juoksukin. Vaikka Oulun Pyrinnön juoksijalla oli vasta eränsä neljänneksi paras tilastotulos, hän pyyhkäisi erävoittoon ajalla 10,47 yhden sekuntimetrin vastatuuleen.
Isä näki juoksun pääkatsomosta noin 60 metrin kohdalta.
– Oli hänen kesän paras lähtönsä, hyvä reagointi. Ehkä kiihdytys oli vähän pehmeä, mutta ei huono. Vieressä oli 10,30:n kavereita, jotka jäivät taakse.
Juoksun jälkeen isä ja poika kohtasivat lyhyesti. Tuntuma juoksuun oli hyvä, joten sanoja ei tuhlattu.
Illalla kenties vielä yksi viesti.
Sellainen, johon tulee lyhyt vastaus.
Tätä on luottamus. Purolat ovat kohdanneet ensimmäisen kerran jo OYS:n synnytysosastolla vuonna 2000, mutta valmentaja ja urheilija ovat joutuneet rakentamaan suhteensa pala kerrallaan.
– Olen oppinut luottamaan. Minulla on ollut alusta saakka ajatus, että haluan tehdä itseni tarpeettomaksi. Haluan antaa enemmän vastuuta urheilijalle. Tietenkään 15–16-vuotias ei ymmärrä kaikkea, mutta se on sellaista eteenpäin ohjaamista, Mika Purola sanoo.
Purolan maailmassa jokainen kilpailu ei ole päätepysäkki vaan välipysäkki matkalla jonnekin. Oululaisvalmentaja on nähnyt eri lajeissa, miten nuoresta urheilijasta tehdään aikuista urheilijaa ja huippua liian nopeasti.
– Mihin tässä on kiirettä: poika on vasta 18-vuotias. Jos tässä vaiheessa alkaa hirveästi hätäillä ja vaatia joka kisasta mahdottomia, poika olisi parissa vuodessa palanut loppuun. On tärkeämpi pitää urheilija terveenä kuin ottaa heti kaikki irti.
Ainakaan toistaiseksi isä ei ole nähnyt poikaansa hirveän vihaisena treeneissä.
– Samuel treenaa tosissaan, mutta ei totisena.
Joskus poikasena Samuel saattoi olla tuppisuu. Poika seisoi kädet puuskassa vaikka kaksi tuntia, eikä tunnustanut kolttosiaan. Nyt on toinen ääni kellossa.
– Saatan nähdä eleistä ja liikkeistä, jos kaikki ei ole kohdallaan. Jos häntä ihan oikeasti jokin asia vaivaa, hän pystyy sanomaan sen.
Purola kuulostaa paikoin kuin erittäin selkeästi ajattelevalta pedagogilta. Sitä hän toki onkin, sillä Purola opettaa Oulunsalossa englantia ja elämänkatsomustietoa.
Vaikuttaako esimerkiksi elämänkatsomustiedon opettaminen valmentamiseesi?
– Kyllä varmasti vaikuttaa. Olen sen kautta huomannut, että elämässä ja urheilussa on paljon kysymyksiä, joihin ei ole olemassakaan vastauksia.
Sen sijaan tekniikan puolella kaiken kiistäminen olisi pelkkää uppiniskaista hölmöyttä.
Purola on toki lukenut valmennusoppaansa.
– Kulmat ja vipuvarret... Tietyt tekniset asiat pitää olla hallussa; fysiikan lakeja ei voi kumota.
Opettajan ammatista on hyötyä ihmisen kohtaamisessa, mutta tämän kaksikon kohdalla merkittävin yhteys löytyy perhesuhteesta.
– Tunnen oman jälkikasvuni.
Pelkästään jalkaterien asennosta voi nähdä jo paljon.