Helsinki Välipalajuoman kyljessä komeilee sateenkaari, ruisleipäpussia koristaa hiilikukka. Molemmat kertovat tuotteen hiilijalanjäljen, mutta kumpaan merkkiin kuluttajan on luottaminen?
Suomessa joutuu pähkäilemään vain kahden ilmastokuormasta kertovan merkin välillä, mutta maailmalla merkkejä on käytössä kymmeniä erilaisia.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) selvitys paljasti, että kansainväliset hiilimerkit eivät ole vertailukelpoisia, sillä erilaisia laskentatapoja on paljon.
Esimerkiksi sianlihan hiilijalanjälki voi vaihdella laskentatavasta riippuen jopa 3-30 kilon välillä.
MTT:n tutkijan Juha-Matti Katajajuuren mukaan yhteisiä pelisääntöjä haetaan, mutta läpimurto ei ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Yhteinen merkki tarvitaan, jotta merkkien kirjo ei johda kuluttajaa harhaan.
- Tarvitaan konkreettista tietoa laskentatavoista. Hiilimerkkien taustalla olevat elintarvikkeiden kasvihuonekaasut ovat ainoita globaalisti vertailukelpoisia päästöjä, hän huomauttaa.
Tulevaisuudessa pakollinen?
Ranskassa on jo pitkään valmisteltu lakia pakollisesta ympäristömerkinnästä. Katajajuuren mukaan päätös voi heijastua nopeasti muihin EU-maihin.
Suomalaiset yritykset ovat eri mieltä pakollisuuden tarpeellisuudesta.
Valion kehityspäällikkö Juha Nousiainen pitää ajatusta hyvänä.
- Tavoitteena täytyy olla hallinnoitu järjestelmä, hän linjaa.
SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola on toista mieltä.
- Merkinnän pitää pohjautua vapaaehtoisuuteen, koska se on lisäarvotekijä. Sitä kautta erottaudutaan massasta, hän sanoo.
Monen mielestä hiilimerkin tulisi olla nykyistä kattavampi.
Ilmolan mielestä tarvitaan yksi yhtenäinen ympäristömerkki, joka sisältäisi hiilijalanjäljen lisäksi myös esimerkiksi vesi- ja rehevöitymisjalanjäljen.
Valion Nousiainen taas haluaa mukaan myös ravitsemustekijät. Samoilla linjoilla on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ympäristöjohtaja Liisa Pietola.
- Hiilimerkki ei saa yksinään johtaa kuluttajan valintoja, koska se edustaa vain osaa kestävän kehityksen ulottuvuuksista, hän sanoo.
Informatiivinen asteikko
Tutkija Katajajuuren mukaan ravitsemusnäkökulman huomioiminen on tärkeää, mutta se mutkistaa laskentaa, sillä hiilijalanjälkeen on haasteellista suhteuttaa kymmeniä ravitsemustekijöitä.
Hän arvelee, että tulevaisuudessa elintarvikkeilla voi olla useita merkkejä, joista yksi on kansallinen hiilimerkki. Rinnalla voi olla monen kriteerin merkkejä, esimerkiksi elintarvikkeisiin laajenemassa oleva pohjoismainen ympäristömerkki. Se kertoo, mikä on ekologisin valinta tietystä tuoteryhmästä.
Suomessa omat hiilimerkkinsä ovat kehittäneet Fazer ja Raisio, jonka merkkiä käyttää myös Hunajayhtymä. Suomessa myytävistä elintarvikkeista reilussa 30:ssä on hiilimerkintä, esimerkiksi joidenkin kaurahiutaleiden, keksien ja leipien pakkauksissa.
Osa yrityksistä kertoo tuotteidensa hiilijalanjäljistä kotisivuillaan, vaikka tuotepakkauksissa merkkiä ei olisikaan.
Katajajuuren mielestä Suomessa käytetty asteikollinen merkki on informatiivinen merkintätapa.
- Pelkkä luku ei sano kuluttajalle välttämättä paljoakaan, mutta kun se sijoitetaan väriasteikolle, luku suhteutuu muihin tuotteisiin, hän selventää.