alberto.claramunt@kaleva.fi
Kun Jutta Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa, demarien kenttäväki osoitti haluavansa kertaheitolla uudet, nuoret kasvot puolueen johtoon. Valinta oli niin selvä, että se loi saman tien kovat odotukset. Ikänsä ja sukupuolensa lisäksi Urpilaisen plussaksi laskettiin opettajatausta. Toimihenkilökentästä kun oli valunut edellisvaaleissa ääniä erityisesti kokoomukselle. Tuntui siltä, että demariväki luuli löytäneensä kerralla ratkaisun ongelmaansa nimeltä puolueen imago.
Jo SDP:n puheenjohtajakampanjan aikana Urpilaisen habituksessa ja uudistuspuheissa ei kuitenkaan kaikki täsmännyt. Urpilainen näytti ja myös osittain kuulosti ikäisiään vanhemmalta. Punainen jakkupuku toisensa perään ei luonut kuvaa
SDP:n uudistajasta, etenkään sellaisesta puoluejohtajasta, joka vie joukkonsa kohti poliittista keskustaa. Habitus oli suorastaan tätimäinen. Se oli paremminkin perinteistä kannattajakuntaa kosiskeleva kuin uusia äänestäjiä imevä. Ehkä se varmisti konservatiivisemmatkin joukot lopulta Urpilaisen taakse.
Kesän aikana Urpilaisen tyylissä on tapahtunut selvä muutos. Nuoresta tädistä on tullut rokkaava mimmi. Urpilainen on bongattu festareilla farkut ja toppi päällä jammaamassa suomirockin tahdissa. Hevin ystäväksi hän ei sentään ole julistautunut. Festarit ovat osa Urpilaisen kesäkiertuetta, jolla hän yrittää vakuuttaa uusien tuulten puhaltavan sdp:ssä ihan oikeasti. Mitä tyyliin tulee, Urpilainen on nyt ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Vasta syksy kuitenkin näyttää, onko tyylimuutos pysyvä vai pelkästään kesän päähänpisto.
Vaikka pukeutuminen tuntuu äkkiseltään kovin pinnalliselta politiikan kovan substanssin rinnalla, se on oleellinen osa poliitikon imagoa. Perhetausta, koulutus, harrastukset, puhetyyli ja monet muut imagoa rakentavat tekijät voivat olla jopa ratkaisevampia poliitikon uralla kuin osaaminen. Näin ainakin silloin, kun politiikka on pakollisten asioiden hoitamista, kun kansalla on työtä ja se kaipaa vain sirkushuveja. Näin ollen Urpilaisen tyylimuutos ja kiertely festareilla ei ole sattumaa. Urpilainen ja hänen taustajoukkonsa rakentavat kesän aikana sitä nuorta imagoa, joka puheenjohtajakamppailun aikana jäi tekemättä.
Kunnallisvaaleissa uuden imagon SDP:llä on edellytykset menestyä aivan huolimatta siitä, kuinka hyvin Urpilainen itse paneeleissa menestyy. Kansalle riittää näin ensialkuun, että Urpilainen menestyy edes kohtuullisesti. Selvä ulosanti ja ystävällinen käytös tuovat roppakaupalla sympatiapisteitä nuorelle naispuheenjohtajalle.
Kunnallisvaalit ovat kuitenkin välivaalit polulla, joka vie kohti vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Siellä pelitilanne on Urpilaisen kannalta paljon haastavampi. Jos keskusta päättää vaihtaa vuosi ennen eduskuntavaaleja Matti Vanhasen Paula Lehtomäkeen, Urpilaisella ei ole enää monopolia nuorten naisten sarjassa. Itse asiassa kolme suurta puoluetta käyvät pääministeritaistoon kolmen nuoren pääministerikandidaatin johdolla.
Heistä ministerikokemusta on Jyrki Kataisella ja Lehtomäellä. Urpilainen näyttää tässä sarjassa kovin kokemattomalta.