Jussi Lai­ti­ses­ta piti tulla muu­ra­hais­ten tut­ki­ja, mutta hänestä tulikin kir­jai­li­ja – kahden tie­to­kir­jan jälkeen hän päätti ko­keil­la fiktion kir­joit­ta­mis­ta: "Oli upea tunne, kun ta­ju­sin, että ko­kei­lu­ni on­nis­tuu"

Kirjailija J.P. Laitinen, raahelaisille tutummin Jussi Laitinen, on kasvanut suvussa, jossa tullaan jollakin tavalla itseään ilmaisevaksi ihmiseksi.

Kirjailija J.P. Laitinen, raahelaisille tutummin Jussi Laitinen, on kasvanut suvussa, jossa tullaan jollakin tavalla itseään ilmaisevaksi ihmiseksi.

Kirjailija Seppo Saraspää on äidin serkku ja sisarukset kirjailija Anni Kytömäki ja runoilija Pekka Kytömäki Jussin pikkuserkkuja. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitinen on hänen setänsä.

Tällä hetkellä Jussi Laitinen kirjoittaa dialogia. –Lume-romaani on yksinpuhelu, joten nyt kirjoitan vuoropuhelua. Kirjaideoita sinkoilee mielessäni paljon, hän sanoo.
Tällä hetkellä Jussi Laitinen kirjoittaa dialogia. –Lume-romaani on yksinpuhelu, joten nyt kirjoitan vuoropuhelua. Kirjaideoita sinkoilee mielessäni paljon, hän sanoo.
Kuva: Jarkko Mikkonen

Kaikkien Laitisten yllä leijuu monumentaalisen hahmon muisto: Raahen seminaarin rehtori Arvo Laitinen on Jussin isoisä.

– Hän oli hyvin sivistynyt, arvokas vanha herra, asui Jahtikadulla Raahessa. Vaari oli yhtä aikaa ankara ja lempeä. Hänessä oli sotilasta, rehtoria ja kouluneuvosta, mutta hän pehmeni vanhemmiten.

Laitinen on törmännyt usein isoisänsä entisiin oppilaisiin. Kaikki tuntuvat muistavan lämmöllä entistä rehtoriaan.

Laitinen kasvoi Revonlahdella kolmipäisen veljessarjan keskimmäisenä. Koti oli entinen kansakoulurakennus, josta oli lyhyt matka hilpaista hakemaan lukemista jokirannassa olevasta kirjastosta.

Kirjallista pölyä varisi Laitisen päälle myös kotona.

– Isä oli Otavalla myyntiedustajana ja ajeli Mersulla ympäri Pohjois-Suomea kirjakaupoilla. Hänellä oli vapaakirjaoikeus, joten joka joulun alla isä ja äiti paketoivat valtavat määrät kirjalahjoja sukulaisille.

Nuoruusvuodet, yläaste- ja lukioaika Raahessa, olivat sen verran merkittävät, että lapsena useilla paikkakunnilla asunut Laitinen kokee olevansa kotoisin Raahesta.

Hän eli nuoruusvuotensa täysillä. On ajettu humalassa mopolla ja haistateltu vanhemmille. Tukka sai venyä pituutta ja nahkarotsi oli itsestäänselvyys.

– Olen kasvanut hyvinkin pumpulissa ja turvallisesti. Kapinointiin ei ollut mitään syytä, kaikki oli hyvin, mutta silti teinivuoteni olivat täynnä kapinaa ja raivoa.

Rauhoittuminen alkoi lukiossa, jossa Laitisen tulevaisuudennäkymä selkeni: muurahaisten tutkijaksi sademetsään. Biologia ja ympäristöasiat kiinnostivat. Rautaruukin terästehtaan silminnähtävät päästöt olivat yksi havahduttaja.

– 80-luvulla kun tultiin Raaheen ja ajettiin Ouluntietä Pattijoelta päin, ilmassa oli punertavaa usvaa. Se teki minusta maailmanparantajan.

Lukion jälkeen rautatiekiskot veivät Helsinkiin.

– Siitä tuli hauska parin vuoden jakso. Paistoin pitsaa työkseni, soitin musiikkia kadulla vyötärölle ulottuvat rastat päässäni ja matkustelin.

Silmään sattunut lehti-ilmoitus vei Laitisen Alkio-opistoon lukemaan bio- ja ympäristötiedettä ja journalismia. Koska opinnot olivat Jyväskylän yliopiston avoimia opintoja, niiden kautta avautui takaovi yliopistoon.

Siellä Laitinen alkoi ahnehtia myös filosofiaa ja kirjallisuustiedettä sekä kirjoittamisen opintoja. Opiskeluaikanaan hän alkoi kirjoittaa freelancerina Keskisuomalaiseen.

Kahden hyvin huomiota saaneen tietokirjan jälkeen Laitinen päätti kokeilla, syntyykö häneltä fiktiivistä tekstiä. 

Ideana oli älyllinen projekti, johon sekoittui filosofiaa, neurotiedettä ja psykologiaa. Lume-romaanissa päähenkilö Henry kehittelee teoriaa fiktiivisestä ihmisestä. Teorian olisi tarkoitus vapauttaa mielen ja muistin äärettömät mahdollisuudet maailmassa, joka niitä hankalasti rajoittaa.

– Kirjoittaminen oli hauskaa. Oli upea tunne, kun tajusin, että kokeiluni onnistuu. Olen 20 vuotta kirjoittanut asiaa. Kun arvostettu kustantamo Teos kiinnostui kirjasta, se oli työvoitto.

Jussi Laitinen

Syntynyt 1975.

FM ja vapaa kirjoittaja.

Perheessä naisystävä ja 13-vuotias poika.

Teokset: Pieni suuri energiakirja – Opas energiatehokkaaseen asumiseen (2010). Valomerkki – Energiapula ja makean elämän loppu (2012). Lume (2019), kirjailijanimellä J.P. Laitinen.

Palkittu muun muassa tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnolla vuonna 2003.