Tanskalaisen huippudekkaristin Jussi Adler-Olsenin omasta lapsuudesta löytyy syy siihen, että kirjailija osaa kuvata pahuutta niin moniulotteisesti.
Helsinki
Tanskan jännityskirjallisuuden kirkkain tähti Jussi Adler-Olsen vieraili Helsingin kirjamessuilla markkinoimassa uusinta suomennettua teostaan Vartija. Teos on kuudes osa huippusuosittuun Osasto Q-sarjaan, jossa kööpenhaminalainen rikoskomisario Carl Mørck ratkoo vanhoja, selittämättömiä murhia.
Kirjailijan koko nimi on Carl Valdemar Jussi Henry Adler-Olsen.
Miksi yksi syntyperäisen tanskalaisen etunimistä on suomalainen?
– Minut kastettiin alun perin Carl Valdemar Henryksi. Ajattele nyt, on siinä pientä vauvaa nimellä paiskattu.
Adler-Olsenilla on kolme vanhempaa siskoa, jotka alkoivat kutsua vauvaa Junioriksi. Siitä äiti ei pitänyt. Niinpä hän alkoi kutsua perheen kuopusta Jussiksi ruotsalaisen tenorin Jussi Björlingin mukaan.
Kun Adler-Olsen oli kuuden vanha ja koulun aloitus läheni, isä muistutti poikaansa, että hänen oikea nimensä on Carl, ei Jussi.
– Isä vei koko identiteettini. En tiennyt, että nimeni on Carl! Linnoittauduin nurkkaan kolmen päivän ajaksi ja kieltäydyin menemästä kouluun.
Koulun alkuun oli puolitoista viikkoa, joten Henry-isän oli toimittava nopeasti. Hän kirjoitti kuningas Frederik IX:lle ja kertoi tilanteesta. Eihän käynyt päinsä, että poika ei menisi kouluun.
Pian kotiin saapui kuninkaallisilla leimoilla varustettu kirje.
– Tanskassa Carl ja Valdemar ovat kuninkaiden nimiä, joten minusta ei voinut tulla Jussi Carl Valdemar Henryä. Niinpä kuningas päätti, että minusta tuli Carl Valdemar Jussi Henry.
Adler-Olsenin isä oli psykiatri. Hän oli kiistelty ja tunnettu lääkäri Tanskassa. Koko kirjailijan lapsuuden ajan perhe muutti paikkakunnalta toiselle isän työn perässä. Adler-Olsenilla oli oman ikäisiään ystäviä, mutta hän tutustui myös sairaalapotilaisiin, joita isä kulloinkin hoiti.
– Osa aikuisista ystävistäni oli siis mieleltään hyvin vaikeasti sairaita. Joskus he huusivat, tai laskivat alleen.
Kokemus kasvatti pienen Adler-Olsenin empaattisuuteen.
– Ymmärsin noiden kohtaamisten kautta, kuinka tärkeää on yrittää nähdä ja ymmärtää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.
Yksi Adler-Olsenin lapsena tapaamista ihmisistä oli herra Mørk, joka oli tappanut vaimonsa ja sen jälkeen tullut hulluksi.
– Hän oli niin häpeissään. Tapahtunut piinasi häntä lopun elämäänsä. Mørk ei parantunut koskaan, mutta minulle hän oli hyvin kiltti.
Tappaja-Mørk on vaikuttanut rikoskomisario Carl Mørckin hahmoon.
– Hän opetti minulle, että hyvä ja paha asuvat samassa ihmisessä. Lisäksi rikoskomisariossa on hieman minua itseäni ja loppu on mielikuvitusta.
Adler-Olsenin mukaan 1950-luvun lopulla psykofarmakologia ja uudet lääketyypit helpottivat mieleltään sairaiden tilannetta Tanskassa.
Adler-Olsenin isä ei erotellut nais- ja miespotilaita eri osastoille, ja vei kukkia potilaiden pöydille heidän hoidettavakseen. Hän avasi mielisairaaloiden osastoja.
– Yhtä osastoa hän ei avannut ikinä, nimittäin pedofiilien. Mutta muille hänen potilailleen minä olin yksi avaimenreikä normaaliuteen ja normaaliin elämään.
Jatkuva muuttaminen lapsuudessa teki Adler-Olsenista hieman juurettoman, mutta myös rohkean. Muuttamisesta on tullut tapa.
– Olemme vaimoni kanssa olleet yhdessä 47 vuotta, mutta muutamme jatkuvasti. Meillä on menossa nyt 14. koti. Maisemanvaihdos virkistää, kun saa uusia asioita koettavaksi ja keskusteltavaksi.
Adler-Olsen ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi 45-vuotiaana vuonna 1995. Hän debytoi kaunokirjailijana trillerillä Alfabethuset vuonna 1997. Noihin aikoihin jännityskirjallisuuden julkaisumäärät alkoivat kasvaa niin Tanskassa kuin Suomessa.
Maissa onkin paljon samaa, jos ajatellaan vaikkapa turvallisuutta, koulutuksen ja sivistyksen arvostusta, demokratiaa ja tasa-arvoa.
Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana dekkareiden suosio on vakiintunut. Suomessa jännityskirjallisuuden lajiperinnön on ajateltu muistuttavan siitä, että paha on keskuudessamme, ja että olemme kuolevaisia.
Jos ylikansalliset uhkat kuten terrorismi lisääntyvät Pohjoismaissa, voiko se vaikuttaa jännityskirjojen asemaan ja suosioon?
– Se näkyy ehkä jo siten, että useat jännityskirjat ovat suorempia, väkivaltaisempia ja verisempiä. Itse ajattelen, että todellisuus on riittävän ankara sellaisenaan kuin on.
Jussi Adler-Olsen
Syntynyt 1950 Kööpenhaminassa, asuu Valbyssä Kööpenhaminassa.
Ennen kirjailijanuraansa työskenteli sarjakuvakauppiaana, kustannustoimittajana ja kustantajana.
Tanskan suosituin rikoskirjailija, jonka teoksia on käännetty 42 kielelle ja niitä myydään 125 maassa.
Kansainvälinen läpimurto tapahtui Osasto Q -sarjan ensimmäisellä teoksella Vanki (suom. 2012, alk. 2007).
Osasto Q -sarjassa on ilmestynyt seitsemän dekkaria, joista kuusi on suomennettu (suomentaja Katriina Huttunen), uusin on alkukesällä ilmestynyt Vartija.
Saanut useita palkintoja, muun muassa Lasiavain-palkinnon vuoden parhaasta pohjoismaisesta rikosromaanista teoksella Pullopostia (suom. 2014, alk. 2009).
Kirjallisia innoittajia ovat John Steinbeck, Charles Dickens, Alexandre Dumas, Victor Hugo sekä Erlend Loen kaltaiset absurdikot.
Vapaa-ajallaan soittaa kitaraa ja viettää aikaa perheensä kanssa.