Jo viitisen vuotta eri puolilla maata toiminut asianajajien maksuton neuvontapalvelu on osoittanut tarpeellisuutensa, mutta ei halpuutensa takia. Ainakaan Rovaniemellä toiminta ei ole köyhäinapua.
"Selvästi eniten neuvoja kysytään perintö- ja testamenttiasioissa, eli ihan varattomista ihmisistä ei ole kyse", kertoo Rovaniemen alueen päivystysvastaava, asianajaja Veikko Pyyny. Lähes yhtä paljon ihmiset kaipaavat apua avio- tai avoliiton ongelmissa sekä maaomaisuuteen liittyvissä asioissa.
Kaikkein vähiten oikeusapua kysellään vero-, konkurssi- ja työsuhdeasioissa sekä sosiaalietuuksissa. Niissä kansalaiset etsivät ilmeisesti apua muualta, kansaneläkelaitokselta, sosiaalitoimelta ja ammattiliitoilta.
Yleistä on hämmästely siitä, että asianajajat myyvät leipätyötään ilmaiseksi. Siitä ei kuitenkaan oikeastaan ole kyse. Asianajotoimistotkaan eivät yleensä laskuta asiakasta pelkästä alkukeskustelusta ja tilanteen kartoituksesta.
Ja neuvontapalvelu on sitä: asiakirjoja ei laadita eikä toimeksiantoja siellä hoideta. Keskustelussa vain selvitetään, onko asiakas yleensä oikeussuojan tarpeessa, ja ohjataan tarvittaessa eteenpäin.
Useimmiten maksullista jatkoa ei tarvita. Yli puolet kävijöistä saa avun jo neuvontatilanteessa, ja vain reilu viidennes ohjataan kyseiseen asiaan erikoistuneen asianajajan puheille.
"Yllättävän yleistä on, että ihmiset eivät tiedä ollenkaan mistä apua on saatavissa. Toisaalta monet ottavat itse asioista selvää, ja hakevat meiltä vain varmistuksen omalle käsitykselleen", Veikko Pyyny kertoo.
Maksutonta asianajapalvelua annetaan tiettävästi vain Pohjoismaissa. Toiminta alkoi Norjassa, ja levisi sieltä Tanskan kautta Suomeen ja Ruotsiin. Neuvontaa antavat Suomessa asianajajaliiton paikallisosastojen vapaaehtoiset jäsenet. Päivystystä järjestetään kerran tai pari kuussa 16 paikkakunnalla. Pohjoisessa mukana ovat Oulun, Kajaani ja Rovaniemi.
Ammattikunnan
imagon kohotusta
Juristit myöntävät auliisti, että kyse on ammattikunnan imagon kohentamisesta.
Yleisten mielikuvien takia kynnys asianajajaan turvautumisessa on tavallisella ihmisellä yleensä korkea. Puoleettomalle maaperälle, Rovaniemen tapauksessa kirjastoon on helpompi mennä rupattelemaan, kun ajanvaraustakaan ei tarvita. Tilanne on luontevampi ja epävirallisempi. Kuntien yleinen oikeusapukin on "instituutio", ja varallisuuden mukaan palvelusta on yleensä maksettava ainakin omavastuuosuus.
Juristien kokemusten mukaan maksuton palvelu takaa oikeusturvan monille sellaisille, jotka muuten saattaisivat jäädä sitä ilman. "Meille tulevat asiat ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja arkaluontoisia. Ja ihmisissä on paljon luontaista arkuutta ja neuvottomuutta. Kynnys on saatava mahdollisimman matalaksi", Pyyny sanoo.
"Monesti asianajajan puoleen käännytään myös liian myöhään. Ensin yritetään hoitaa asioita omin päin ja pahennetaan tilannetta."
Maksutonta apua
tuhansille vuosittain
Asianajajat järjestävät Suomessa maksutonta päivystystä 300-400 kertaa vuodessa, ja esimerkiksi vuonna 2001 kävijöitä oli yli 2000.
Rovaniemellä neuvontaa järjestetään pari kertaa kuukaudessa, joten vapaaehtoisille päivystäjille urakka ei saavutettavaan hyötyyn nähden ole suuri.
"Mukana oleville sattuu päivystysvuoro korkeintaan pari kertaa vuodessa, ehkä noin kahdeksan kukauden välein", Veikko Pyyny arvioi.
Kun toiminta Rovaniemellä alkoi, ja siitä ilmoiteltiin säännöllisesti paikallislehdessä, asiakkaita riitti jonoiksi asti eri puolilta laajaa lääniä. Nyt ruuhka on tasaantunut, mutta kertaakaan ei päivystäjän ole tarvinnut odotella turhaan.
Kaksi kolmasosaa kävijöistä on 30-65 vuotiaita naisia, ja lähes kaikki loput eläkeläisiä. Alle 30-vuotiaat käyttävät maksutonta neuvontaa hyvin vähän. Toiminnan tarkkoja tuloksia on vaikea selvittää, koska vaitiolovelvollisuus ei salli perustellista kokemusten vertailua.
"Mutta tyytyväisinä ihmiset lähes poikkeuksetta pois lähtevät. Helpotuksena koetaan jo se, että saa puhua ongelmasta", Pyyny arvioi.
Näillä näkymin maksuton asianajopalvelu jatkuu vielä pitkään. Asianajajaliiton pääsihteerin Markku Ylösen mukaan kävijämäärät näyttävät pysyvän vakiona, joten tarvetta vapaaehtoistyölle on. Tosin liitto ei asiasta päätä, koska kaikki perustuu jäsenten hyvään tahtoon. "Liiton toive kuitenkin on, että intoa toiminnan jatkamiseen riittäisi."