Ruotsin kuningaspari matkustaa Suomeen viralliselle vierailulle 25. elokuuta. Keskiajan ja 1500-luvun tutkija Anu Lahtinen on julkaissut juuri tietokirjan Pohjolan prinsessat.
Anu Lahtinen, olisiko Suomellakin syytä olla kuningas ja sen myötä muutama prinsessa?
Eiköhän siinä ole ihan riittävästi, että meillä on nämä ruotsalaiset seurattavina. Pohjoismaiset prinsessat ovat tarpeeksi lähellä ja heihin voidaan samaistua. Samalla voidaan vähän etäältä ylpistellä, että meillä on tasavaltalaisempi meno ja vältytään näiltä kuninkaallisten huonoilta puolilta, kuten menoilta.
Kirjassasi Pohjolan prinsessat käy ilmi, että prinsessoja naitettiin usein toisiin maihin. Riittikö tuoreen avioparin kommunikointiin pelkkä rakkauden kieli, vai kuinka avioparit juttelivat keskenään?
Aina ei löytynyt yhteistä kieltä. En tiedä, oliko siinä osaselitys sille, että yksi Ranskan kuningas julisti heti hääyön jälkeen, että hän haluaa eron tanskalaisesta prinsessasta. Siinä ilmeisesti rakkaudenkielikin jäi puuttumaan.
Keskiajalla ei ollut tavatonta, että kuninkaalliset saattoivat elää suurissa veloissa. Olivatko hovit täynnä ulosottokelpoista porukkaa?
Näin voisi sanoa. Jos näillä henkilöillä ei olisi ollut kuninkaallista tai ruhtinaallista asemaa, he olisivat voineet olla jo velkavankeudessa. Ylhäinen syntyperä suojeli. Kauppiaiden kuninkaille lähettämistä karhukirjeistä on voinut huomata tietyn tuskastumisen. Ostoksia on tehty, mutta rahaa ei ole kuulunut vuosikymmeneen. Maksuja on yritetty karhuta, mutta samalla on pyritty välttämään sitä, ettei syyllistyttäisi majesteettirikokseen tai kunnianloukkaukseen.
Kruununprinssi Erik joukkoineen yllätti kuningas Kustaan tyttären Cecilian kesken intiimin tapaamisen ja se johti skandaaliin. Lisäksi hoveissa juonittiin ahkerasti toisten selän takana. Oliko muinainen hovielämä yhtä Kauniita ja rohkeita?
Kyllähän siellä pääsi kaikenlaista tapahtumaan. Mielenkiintoista on, että kun veli löysi Cecilian ihailijoineen, niin mietittiin, pystyisikö tapauksen sysäämään hovineidon syyksi. Monesti ne, joiden kontolle rikkomukset lankesivat, eivät olleet alkuperäisiä syyllisiä. Siinä mielessä historiasta löytyy saippuaoopperoiden elementtejä kuten rakkautta, julmuutta, juonia ja epäilysten vyyhtejä.
Nykykuninkaalliset ovat melko säyseitä tapauksia. Kyllästyykö kansa jos sille ei tarjota tarpeeksi juoruja hovin puolelta?
Kieltämättä siinä on hankalaa tasapainottelua. Jos ei ole hovia, josta tarjotaan säännöllisin väliajoin lystiä, niin sitten niitä ruvetaan keksimään. Sen huomaa ruotsalaisestakin hovista: jos siellä menee liian hyvin ja leppoisasti niin sitten ruvetaan kaivelemaan ja kehittämään dramatiikkaa. Tai keksitään perättömiä juttuja, kuten prinsessa Madeleinesta, jonka väitettiin olevan jo kihloissa ja raskaana.
Prinsessat ovat eläneet hyvin tapahtumarikkaita elämiä ja meillä on runsaasti nuoria näyttäviä naisia, joita skandaalit eivät jätä rauhaan. Tulisiko joku heistä kohottaa Suomen prinsessaksi?
Salarakkaita löytyy, jotka ovat tällaisia skandaalisia hahmoja, mutta heitä ei olisi syntyperänkään takia hyväksytty minkään valtakunnan prinsessoiksi. Pitäisi olla enemmän annettavaa kuin näyttävyys. Ja pitäisi olla todisteita mielen aateluudesta, jos haluaisi päästä prinsessaksi. Siinä mielessä salarakashahmot tai poliitikkojen puolisot eivät pärjää.