Kyselyn mukaan nuoria ohjaa juomiseen ympäristön paine. Nykyiseen asenneilmapiiriin vaikuttaminen ei valitettavasti onnistu nopeasti.
Tuoreimmat tiedot nuorten alkoholiasenteista on hankkinut Skarppi-vertaisvalistusohjelma internetin Irc-gallerian kautta. Vastausten määrä on huima, 24 000, ja vastanneista kolme neljäsosaa on alle 18-vuotiaita. Vaikka otanta ei ehkä täytä tieteellisen tutkimukseen vaatimuksia, saadut vastaukset tuovat lisävaloa nuorten juomisen syihin.
Niitä tuli ilmi monia. Olennainen selittäjä on ympäristön paine. Osa nuorista hyppää mukaan ryyppäämiseen, koska kännisekoilu koetaan kaveripiirissä statusta nostavaksi hauskanpidoksi. Nuoret käyttävät alkoholia aikuisten tapaan myös "lääkkeenä" paineisiin ja epävarmuuteen.
Suhtautuminen ryyppäämiseen jakaa odotetusti nuoria. Osa pitää runsasta alkoholinkäyttöä ja sen aiheuttamaa sekoilua typeränä, mutta moni tavoittelee juomalla juuri noita. Tuntuu hätkähdyttävältä, että peräti 67 prosentille alle 18-vuotiaista alkoholinkäyttö on hauska tapa viettää iltaa. Jos ja kun näin on, valistuksen haaste on rankka: kuinka perustella näille alkoholin käytön haitallisuus.
Ilahduttavia eivät ole nekään kyselyn kertomat tiedot, jonka mukaan yli puolet alle 18-vuotiaista vastaajista kertoi juovansa vähintään kerran kuukaudessa ja lähes joka viides vähintään kerran viikossa. Aiemmatkin tutkimukset kertovat nuorten juomisen arkipäiväistyneen niin, että holtitonkin alkoholin käyttö voidaan mieltää normaaliksi. Lisäpontta käytölle syntyy siitä, että moni nuori olettaa toisten juovan enemmän kuin hän itse juo.
Irc-gallerian kyselyn mukaan ympärillä olevilla aikuisilla on suuri vaikutus nuorten viinankäyttöön. Nuoret eivät kuitenkaan usko aikuisten tietävän, millaisia alkoholimääriä nouseva polvi kurkkuunsa kaataa.
Sama tietämättömyys tuli surkuhupaisasti näkyviin myös aiemmassa Stakesin tutkimuksessa: Kaksi kolmesta 15-17-vuotiaiden vanhemmasta arveli, että oma nuori ei ole koskaan ollut humalassa. Saman kyselyn mukaan kuitenkin vain 27 prosenttia nuorista kertoi, ettei ole koskaan ollut päissään.
Nykyistä useamman vanhemman kannattaisi tulla vaikkapa kesäviikonloppuna katsomaan, mitä nuorison kokoontumispaikoissa tapahtuu. Ei niinkään paheksumaan vaan havahtumaan.
Viime vuosien tutkimusten mukaan nuorten juominen ei ole enää lisääntynyt, vaan ehkä jopa kääntynyt laskuun. Yleinen näkemys kuitenkin on, että osa nuorista ryyppää entistä rajummin.
Merkittävänä asiana Skarpin tutkimuksessa tuli esille se, että nuoret toivovat aikuisilta tiukempaa puuttumista juomiseen, hyvän esimerkin antamista, läsnäoloa ja kuriakin. Lyhyesti sanottuna välittämistä välinpitämättömyyden sijaan.
Jos ja kun nuorten yleinen suhtautuminen alkoholiin on myönteinen, sitä asennemuuria on vaikea yksittäisillä kampanjoilla tai varoittelulla nopeasti muuttaa. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Arviot nuorten viinankäytön laskusta antavat olettaa, että muutos voi olla ilmassa. Sen läpivientiin tarvitaan vanhempia, ja aikuisia ylipäätään.
Muutoksen aikaansaantia vaikeuttaa myös se, että nuorten juomiseen liittyy meillä taloudellinen intressi. Esimerkiksi panimoteollisuus saattaa yhdellä kädellä osallistua Kännissä olet ääliö -kampanjaan mutta toinen käsi rakentaa mielikuvakampanjoita, joiden kohteena selvästi on nuori sukupolvi. Sitä voi kutsua esimerkiksi kaksinaismoraaliksi.