Ongelmajuoja, alkoholisti vai suurkuluttaja, sillä ei ole väliä. Jos yrittää vuosikausia saada toisen ihmisen lopettamaan juomisen, olisi tärkeämpää pysähtyä kysymään itseltään mitä on tekemässä.
Minä en ymmärtänyt tehdä niin. Tein kaikkeni, että puoliso lopettaisi juomisen. Halusin auttaa häntä, että hän voisi paremmin ja perheemme voisi paremmin.
Ymmärsin, että juomiseen oli syy. En tiennyt mikä, mutta yritin löytää sen. Yritin sitä kovemmin, mitä pidempään juominen jatkui.
En huomannut, että väsyin. En jaksanut enää olla kärsivällinen lapsen kanssa, kun pinnistelin toisen aikuisen vuoksi. En huomannut, että työkykyni kärsi huonosti nukutuista öistä, jännittämisestä ja huolesta. Olin usein vihainen tai huolesta suunniltani, paitsi kun toinen oli taas selvin päin ja kuin toinen ihminen.
Vaikea ymmärtää miten jaksoin monta vuotta uskoa, että nyt tämä kestää ja hän ymmärtää, kuinka väärin on pilata kaikki. Niin ei käynyt, mutta tuli se hetki, että ongelmajuojan oli itsensä vuoksi valittava juominen tai elämä.
Viina ja kalja jäivät pois, mutta onnellinen elämä ei tullutkaan. Tai tuli, mutta vain hetkeksi. Se jäi taas pettymyksen ja tyytymättömyyden jalkoihin.
Selvisi, mitä ongelmia oli peittynyt juomisen alle. Parin vuoden kuluttua olin taas yhtä onneton tai onnettomampi, koska syyllinen, alkoholi, oli poissa. Oli vain kaksi aikuista, joista toinen opetteli elämään ilman alkoholia ja toinen oli pettynyt eikä ymmärtänyt mikä meni pieleen, kun elämä ei muuttunutkaan hyväksi. Kuka nyt oli syyllinen, kun kukaan ei juopotellut? Ja lapsi yritti olla reipas, kiltti ja rohkea, koska oli sellainen lapsi.
Koska puoliso raitistui AA:n avulla, sain kuulla Al-Anonista ja että juovien ihmisten läheiset voivat tarvita apua ja vielä silloinkin, kun juominen loppuu. Koska en ollut kertonut ongelmistani, kukaan ei voinut ohjata minua hakemaan apua.
Menin Al-Anon-kokoukseen ja ensi kertaa hain apua itselleni. Oli kummallista istua siellä vieraiden ihmisten kanssa ja kuulla heidän puhuvan kuin minusta. Siellä luettiin kirjaa ja kerrottiin sitten itsestä ja omasta elämästä. Ihmiset olivat ystävällisiä. Tunsin olevani turvassa ja oikeassa paikassa ja aloin käydä näissä tapaamisissa. Vähitellen aloin ymmärtää mitä elämässäni oli tapahtunut, ja että myös itse olin tehnyt ja jättänyt tekemättä asioita. Olin laiminlyönyt itseäni ja lastani yrittäessäni ymmärtää, auttaa ja muuttaa puolisoa.
Kului aikaa ennen kuin aloin tutustua Al-Anonin ns. toipumisohjelmaan eli 12 askeleeseen. Mutta sekin päivä tuli ja siitä alkoi kapuamiseni ja kipuiluni kohti uudenlaista ajattelutapaa ja itseni ymmärtämistä yhdessä toisten kanssa. Olen ollut mukana jo vuosia ja on vaikea kuvata kaikkea, mitä on tapahtunut. Aina ei ole ollut miellyttävää tutustua itseensä. Mutta tiedän, että vaihtoehtona olisi ollut elämänmittainen katkeruus ja syyttely.
Se reipas lapsi on kasvanut aikuiseksi ja kantaa itsessään vanhempiensa ristiriitoja ja osaamattomuutta ja sekasortoista ja hämmentävää lapsuuttaan. En voi muuttaa menneisyyttä, mutta voin nyt paremmin harkita tekojani ja sanojani ja vaikuttaa elämääni. Voin tukea aikuisia lapsiani heidän etsiessään apua ongelmiinsa.
Haluan myös antaa muille mahdollisuuden saada apua silloin kun tuntuu, että läheinen ihminen juo liikaa. Sen vuoksi olen muutaman muun kanssa kertomassa Al-Anonista Valveen kokoushuoneessa 8.11. sekä 30.11. Tässä oli minun kokemukseni. Al-Anonissa olen kohdannut muita alkoholistien ja ongelmajuojien läheisiä: puolisoita, aikuisia lapsia, äitejä ja isiä. Jokaisella meistä on oma tarina.
Rohkeutta muuttua
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.