Suomalaisten sairastavuudessa sydäntauteihin on selvä alueellinen ero, joka on säilynyt lähes ennallaan. Eniten sydäntautitapauksia on havaittu Itä- ja Pohjois-Suomessa. Uusimmankin tutkimuksen mukaan niillä alueilla, joissa vesi on pehmeää, myös sydänkuolemia on enemmän. Kovan veden alueilla sydänkuolemia sen sijaan on vähemmän.
Uusimman tutkimuksessa, jonka tekivät Kansanterveyslaitos ja Geologian tutkimuskeskus yhteistyössä, selvitettiin akuutin sydäninfarktin alueellisen ilmaantuvuuden ja pohjaveden geokemiallisten tekijöiden yhteyttä 35-75-vuotiailla suomalaisilla miehillä.
Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska pitää uusimman tutkimuksen tulosta itse asiassa jo vanhana asiana. "Jo Pohjois-Karjalan projektin aikana 1960-luvulla oli tutkittu kaivovesiä Itä- ja Länsi-Suomessa. Silloin tuli sama asia esille, että Itä-Suomessa on pehmeämpi vesi ja Länsi-Suomessa on enemmän mineraaleja. Tämä asia on sen jälkeenkin ollut aika ajoin esillä"; Puska sanoo.
Sydäntautitilanne on Puskan mukaan dramaattisesti muuttunut kolmenkymmenen vuoden aikana. Työikäisten sydänkuolleisuus on pienentynyt 75 prosenttia ja alue-erot ovat pienentyneet tavattoman paljon.
"Tämä kehitys näyttäisi selittyvän hyvin suurelta osin sillä, että suomalaisten ruokavalio on parantunut, seerumin kolesterolitaso ja verenpaine ovat laskeneet ja miehet lopettaneet tupakoinnin", Puska sanoo.
Tutkimus ei Puskan mukaan osoita, onko alueellinen yhteys oikeasti syytekijä. "Se osoittaa vain alueellisia eroja, jotka menevät samaan suuntaan kuin mitä sydänkuolleisuus."
Puska muistuttaa myös, että tilanne on kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut. "Silloin juotiin paljon kaivovesiä, nythän tuodaan kaupasta pullovettä. Toki kraanavesi on edelleen tärkeä, mutta se tulee isoista järvistä tai lähteistä. Siinä mielessä paikallisen pohjaveden merkitys juomalähteenä on tavattoman paljon pienempi."
Juomaveden ja sydänkuolleisuuden tutkimukset eivät Puskan mukaan osoita mitään varmaa syyssuhdetta. "Veden kovuuteen ja pehmeyteen vaikuttavat erilaiset mineraalit. Oikeasti ei tiedetä, mitkä näistä mineraaleista vaikuttavat sydänkuolleisuuteen, jos mikään, ja kuinka paljon tai vähän niitä pitäisi olla", Puska sanoo.
Luonnossa esiintyvien geologisten tekijöiden yhteyttä sydänsairauksien vaaratekijänä on tutkittu hyvin vähän Suomessa. Geokemiallisten ja geologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että maankamaran alkuaineiden pitoisuustasot vaihtelevat suuresti maan eri osissa. Tämän perusteella voitaisiin olettaa, että geologialla saattaisi olla yhteys sydäntautien alueelliseen eroon.