Juo­ma­ve­den fluo­ri­kin yh­tey­des­sä se­pel­val­ti­mo­tau­tiin

Sepelvaltimotautikuolleisuudessa havaittu jyrkkä rajalinja Kaakkois-Suomesta Keski-Pohjanmaalle saattaa selittyä veden fluoripitoisuudella. Kuolleisuuden väheneminen voi puolestaan selittyä osittain fluorihammastahnojen yleistymisellä. Helsingin ja Oulun yliopistojen tutkijat katsovat, että hammasinfektioiden vähentyminen on saattanut vähentää myös sepelvaltimotautia.

Sepelvaltimotautikuolleisuudessa havaittu jyrkkä rajalinja Kaakkois-Suomesta Keski-Pohjanmaalle saattaa selittyä veden fluoripitoisuudella. Kuolleisuuden väheneminen voi puolestaan selittyä osittain fluorihammastahnojen yleistymisellä. Helsingin ja Oulun yliopistojen tutkijat katsovat, että hammasinfektioiden vähentyminen on saattanut vähentää myös sepelvaltimotautia.

Sepelvaltimotautia esiintyy runsaasti rajalinjan koillispuolella ja lounaispuolella huomattavasti vähemmän. Vaikka tauti on vähentynyt, alueiden ero on pysynyt suhteellisesti samana tai jopa suurentunut. Tähän asti jyrkkä rajalinja on jäänyt selitystä vaille.

Juomaveden fluoripitoisuudessa on havaittu sama rajalinja. Jos kotikunnan kaivovedessä oli vuonna 1958 fluoria 0,15-0,30 mg litrassa, sepelvaltimokuolleisuus oli 1960-luvulla 22 prosenttia pienempi verrattuna kuntaan, jonka kaivovedessä oli fluoria vain 0,06 mg litrassa tai vähemmän.

Yhteys heikkeni ajan myötä.

Tutkija Juhana Kaipion, professori Simo Näyhän ja professori Ville Valtosen tutkimus on julkaistu European Journal of Cardiovascular Prevention & Rehabilitation -julkaisussa.

Ilmoita asiavirheestä