Sepelvaltimotautikuolleisuudessa havaittu jyrkkä rajalinja Kaakkois-Suomesta Keski-Pohjanmaalle saattaa selittyä veden fluoripitoisuudella. Kuolleisuuden väheneminen voi puolestaan selittyä osittain fluorihammastahnojen yleistymisellä.
Oulun ja Helsingin yliopistojen tutkijat katsovat, että hammasinfektioiden vähentyminen on saattanut vähentää myös sepelvaltimotautia.
Sepelvaltimotautia esiintyy runsaasti Kaakkois-Suomesta Keski-Pohjanmaalle kulkevan rajalinjan koillispuolella ja lounaispuolella huomattavasti vähemmän.
Vaikka sepelvaltimotauti on viime vuosina vähentynyt, alueiden ero on pysynyt suhteellisesti samana tai jopa suurentunut. Tähän asti jyrkkä rajalinja on jäänyt selitystä vaille.
Juomaveden fluoripitoisuudessa on havaittu sama rajalinja. Jos kotikunnan kaivovedessä oli vuonna 1958 fluoria 0,15-0,30 mg litrassa, sepelvaltimokuolleisuus oli 1960-luvulla 22 prosenttia pienempi verrattuna kuntaan, jonka kaivovedessä oli fluoria vain 0,06 mg litrassa tai vähemmän.
Yhteys heikkeni ajan myötä, mutta oli nähtävissä vielä 1990-luvullakin. Yhteyden heikkeneminen saattaa tutkijoiden mukaan johtua siitä, että fluorihammastahnat tulivat markkinoille 1960-luvun lopussa, ja siitä lähtien väestön fluorin saanti on asteittain lisääntynyt.
Aiemmin juomavesi oli tärkein fluorin lähde suomalaisille. Sittemmin virvoitusjuomat ja muut juomat ovat korvanneet yhä suuremman osan päivittäisestä nestemäärästä.
Tutkija Juhana Kaipion, professori Simo Näyhän ja professori Ville Valtosen tutkimuksen aineistossa oli 190 000 sepelvaltimotaudin aiheuttamaa kuolemantapausta. Tutkimus on julkaistu European Journal of Cardiovascular Prevention & Rehabilitation -julkaisussa.
Tämä tutkimus ei vielä suoraan osoita syy-yhteyttä fluorin ja sepelvaltimotautiriskin välillä. Meneillään onkin jo toinen tutkimus, jossa selvitetään yksilötasolla lapsuuden aikaisen fluorinsaannin vaikutusta sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen aikuisiällä.