Oulu Ruukin Kisan yleisurheilujaoston puheenjohtaja Heidi Vilmuseanho on tyytyväinen, että Ruukin yleisurheilukenttä on sopivasti sivussa kylän keskustasta. Kenttä ei osu Vilmusenahon päivittäiselle kulkureitille.
"Onneksi sitä ei näe joka päivä", hän tokaisee.
Ruukin yleisurheilukenttä on masentava näky. 1980-luvun loppupuolella komean kestopäällystepinnan saanut kenttä ammottaa tyhjyyttään: ei näy juoksijoita, ei hyppääjiä eikä heittäjiä. Radan punainen värikin on vuosien saatossa haalentunut.
Ruukin Kisan yleisurheilutoiminta on helteistä huolimatta täysin jäissä.
"Niinkin voisi sanoa. On meillä harjoitusvuorot kentälle, mutta ei siellä kukaan käy."
Hiljaista on Haukiputaan punaisella murskaradallakin. Haukiputaan Veikkojen yleisurheilujaoston puheenjohtaja Tapani Kylmäaho tarvitsee yleisurheilevien veikkolaisten laskemiseen vain yhden käden sormet.
"Helkkarin hiljaista on, pakko myöntää", Kylmäaho sanoo.
Aina ei ole ollut yhtä hiljaista.
Ruukin Kisa oli runsaat kymmenen vuotta sitten (1990 / 9. ja 1991 / 8.) valtakunnan kymmenen parhaan yleisurheiluseuran joukossa. Haukiputaan Veikot kipusi vuonna 1983 Suomen Urheiluliiton seuraluokittelussa 17:nneksi. Molemmat luokiteltiin vuosia valioiden joukkoon.
Viime vuoden seuraluokittelussa seurojen pistetili näyttää pyöreää nollaa, eikä pisteitä tule keskiviikkona Raatissa alkaneista piirinmestaruuskisoistakaan. Kisalta ja Veikoilta ei ole viivalla yhtään urheilijaa.
Vetäjistä on
huutava pula
Vilmusenaho ja Kylmäaho sanovat kuin yhteisestä suusta, että syy yleisurheilutoiminnan ankeuteen on pula vetäjistä.
"Nykypäivän ihmiset innostuvat vapaaehtoistyöhön vain, jos omat lapset urheilevat", Vilmusenaho sanoo ja on itse kävelevä esimerkki asiasta: kiinnostus yleisurheiluharjoitusten vetämiseen lopahti, kun oma poika vaihtoi jääkiekon puolelle.
Vetäjäpulan tuntee myös Haukiputaan Veikkojen kulta-ajan yleisurheilutoiminnan moottorina touhunnut Auvo Kaimio.
"Ei sellaisia hulluja ole, jotka olisivat valmiit tekemään talkoilla päättömästi töitä - ja joilla on vielä myötämielinen puoliso", Kaimio sanoo.
Kaimio tietää, minkälaisen työpanoksen menestyvä urheiluseuratoiminta vaatii. Mies laskee, että kiihkeimpinä vuosina hän uhrasi viikosta 25 tuntia Veikkojen yleisurheilulle: talvella urheilukouluja ympäri kuntaa, kesällä nappulaolympialaiset, harjoitukset, parit omat kisat, kisareissut ja rahan kerääminen. Ruukin Kisassa samanlaista rekeä veti Taisto Kallio.
Töitä riitti, mutta tulostakin tuli. Vuoden 1980 SVUL:n suurkisoihin Veikot matkusti kolmella linja-autolla. Kaimio muistaa, että yleisurheilijoita tuosta porukasta oli 87.
"Enemmän kuin Oulun Pyrinnöllä."
Molempien seurojen laajasta nuorisomassasta kasvoi menestyjiä nuorten ja aikuisten SM-kisoihin ja maajoukkueisiin.
Tänä kesänä Veikoista osallistuu yksi korkeushyppääjä 15-vuotiaiden SM-kisoihin. Ruukista ei SM-kisoihin lähdetä.
Valtakunnallisia
ajan ilmiöitä
Yleisurheilun kuihtuminen ja pula vetäjistä ei ole yksin ruukkilainen ja haukiputaalainen ongelma.
"Suomessa ei ole tällä hetkellä monta yleisurheiluseuraa, jossa voitaisiin röyhistellä urheilijoiden massalla tai toiminnan laajuudella", Kaimio sanoo.
Valtakunnallisesta ajan ilmiöstä puhuu myös Tapani Kylmäaho. Joukkue- ja palloilulajit vetävät nuoria yleisurheilukentiltä.
"Haukiputaalla futis vetää hitosti porukkaa. Hyvähän se on, että nuoret kulkevat jossakin, mutta tämä on ajan ilmiö ainakin näillä leveysasteilla", yleisurheilumies toteaa.
Auvo Kaimio veti Veikkojen yleisurheilua aina vuoteen 1987. Sen jälkeen mies toimi Oulun Pyrinnön valmentajana yli kymmenen vuotta. Yleisurheilun taantumisen merkit alkoivat näkyä selvästi 1990-luvun puolivälissä. Väki alkoi huveta radalta ja radan vierestä.
Perustyö ei
paljoa maksa
Ruukin Kisan ja Haukiputaan Veikkojen yleisurheilut ovat kuihtuneet eri tahtiin. Ruukki sinnitteli parhaiden vuosiensa jälkeen yleisurheilukartalla mukana. Veikoissa toiminta loppui kesään 1987 kuin seinään.
"Hyvin menneen kesän jälkeen puheenjohtaja ilmoitti, että rahaa kuluu liikaa. Ehdotin, että myymällä kaikki urheilijat Oulun Pyrintöön, saamme 55000 markkaa. Puheenjohtajan mielestä se oli oikein hyvä ajatus", Kaimio muistelee joukkoinvasiota naapuriseuraan.
Pienemmissä seuroissa talouden raamit tulevat vastaan, kun nuoret urheilijat alkavat lähestyä huippu-urheilun kynnystä. Kaimio kuitenkin muistuttaa, että urheilun perustyöhön ei isoja rahoja tarvita.
"Perusurheilu ja huippu-urheilu ovat kaksi ihan eri elementtiä."
Veikkojen yleisurheilua vetävälle Kylmäaholle ajatus kahdesta eri elementistä sopii. Hän ymmärtää ja hyväksyy sen, että Veikkojen rooli on olla kasvattaja- ja nuorisourheiluseura. Kaikkien mielestä urheilijoiden kasvattaminen muiden seurojen tähdiksi ei välttämättä riitä.
"Ehkä monia seuraihmisiä masentaa jo etukäteen ajatus, että urheilijat lähtevät seurasta, kun ovat tarpeeksi hyviä - siirtyvät Pyrintöön. Tulee sellainen tunne, ettei toiminnalla ole tulevaisuutta", Kaimio sanoo.