Juoksun suosio on nyt huipussaan. Kaupungin pyöräteillä tulee päivittäin vastaan lukemattomia puuskuttajia kuulokkeilla ja ilman.
Saman havainnon on tehnyt juoksun pitkäaikainen aktiiviharrastaja oululainen Kariina Kauppinen.
Hänen mukaansa juoksun suosion syynä voi olla sen edullisuus ja vaivattomuus. Välineitä ei juuri tarvita, vaan lenkille voi pyrähtää kotiovelta. Kalliita kausimaksujakaan ei joudu maksamaan.
KuntokeskusyrittäjäKari Kiviahon mukaan suosion kasvu näkyy hänen Kuntoklubi Ozissa pitämissään juoksukouluissa. Muutamassa vuodessa puolityhjät ryhmät ovat täyttyneet ääriään myöten.
"Juoksu on hiihdon ohella harrastus, jota monet haluavat harrastaa juuri siksi, että se on niin vapaata. Ei tarvitse mennä mihinkään kuntokeskukseen tai porukkaan tai sitoutua aikatauluihin", Kiviaho miettii.
Kauppisen mukaan Oulu tarjoaa juoksuharrastajille hyvät puitteet. Ainoastaan korkeuserojen puute saa kokeneelta juoksijalta pyyhkeitä.
Ajatus juoksukoulusta tuntuu aluksi hassulta. Kaikkihan juosta osaavat!
Asiantuntija on eri mieltä. Kari Kiviahon mukaan suomalaisten yleisin virhe juoksussa on liian kova vauhti.
Nopealla sykkeellä juoksun terveysvaikutukset heikkenevät. Samalla into harrastukseen voi lopahtaa, kun juoksu käy liian rasittavaksi.
"Sykemittari on tässä erittäin hyvä apuväline, kun ihmiset vain opastetaan käyttämään sitä ja vieläpä uskomaan siihen", Kiviaho sanoo.
Jos sykemittarin hankkiminen ei kiinnosta, vanha perussääntö "pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta" toimii edelleen.
Sopivan sykkeen lisäksi, Kiviaho korostaa ryhdin tärkeyttä. Suomalaisten syntinä on liiallinen kenkiin tuijottelu.
Vatsaa sisään, selkä suoraan ja katse kymmenen metrin päähän. Siinä Kiviahon ohjeet.
Näiden lisäksi juoksukoulussa opetetaan lihashuoltoa, sopivien kenkien ja muun vaatetuksen valintaa sekä oikeanlaisia ruokailutottumuksia.
Välineellistyminen on arkipäivää juoksussakin. Ranteeseen kiinnitettävät sykemittarit ovat pian menneen päivän tekniikkaa, kun markkinoille tulee huippuälykästä, muun muassa hikoilun määrää ja eri lihasten käyttöä havainnoivaa teknologiaa.
Kari Kiviaho suhtautuu asiaan kriittisesti muttei kielteisesti. Hän allekirjoittaa ajatuksen, että herkeämätön kehon tarkkailu voi tehdä lenkkeilystä mekaanista suorittamista.
"Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että sykemittarin kanssa tai jopa pelkillä hyvillä lenkkareilla pärjää jo tosi pitkälle", hän sanoo. Kiviaho muistuttaa, että lenkkarit on vaihdettava vähintään kahden vuoden välein, sillä ne menettävät joustavuutensa ja tukensa.
Maratonejakin juosseelle Kariina Kauppiselle juokseminen on elämäntapa . Tärkeintä hänelle on kuitenkin juoksun tuoma tunne.
"Sykemittari on ollut hyödyllinen, mutta en minä sen orja ole. Paljon tärkeämpää kuin se, mitä mittari sanoo, on se, miltä minusta tuntuu."