Päivän uutisvirrassa yhä useampi pysähtyy miettimään kuka on oikeassa ja kuka on väärässä mietittäessä vallankäytön vaihtoehtoja suhteessa tavalliseen kansalaiseen.
Kysymys kuuluu selvästi ja sujuvalla suomen kielellä, onko vallankäyttöohjetta luettu väärin, vai onko siihen perehdytty laisinkaan?
Työmarkkinataistoa käydään kovat piipussa, mutta tässä taistelussa on päässyt unohtumaan varsinainen asia.
Niin & näin -lehden artikkelissa kirjoittaja oli otsikoinut tekstinsä seuraavasti: ”Kvanttiteoria filosofian innoittajana.” Tekstissään hän mainitsi kvanttiteorian tulkinnassa, erityisesti siitä, miten kvanttiteorian yhtälöissä ilmenevät termit liittyvät todellisuuteen, ei ole päästy yksimielisyyteen, vaikka keskustelua on käyty filosofien ja fyysikoiden välillä 1920-luvulta asti.
Nykyinen keskustelu poliittisista lakoista ja erään puoluejohtajan ajamisesta seuraavaksi pääministeriksi on verrattavissa kvanttiteoriakeskusteluun, mutta nimi voitaneen nykysuomentaa muotoon ”anttiteoria”.
Yhtäläisyyksiä löytyy lisää, kyseessä on myös aaltoliike galluplukujen luodessa kuvaa politiikan menestymisestä tai menestymättömyydestä. Nyt käydään kamppailua kolmikanta-asiakkuuskortin voimassaolosta, onko se enää voimassa?
Asiahan koskee varsinaisesti pieniä yrityksiä, joiden toimintaedellytyksiä pyritään helpottamaan, eikä sen luulisi olevan mikään tasa-arvokysymys.
Pienet yritykset ovat talouselämämme perusta eikä niiden elämää kannattaisi vaikeuttaa, kun se ei ole helppoa muutenkaan.
Yksinäinen perheyrittäjä painiskelee byrokratian rattaissa kuten vaaleanpunainen pantteri täryjyrän yliajamana, on noustava jaloilleen ja aloitettava alusta. Yrittäjä maksaa jokaisen lakoissa menettämänsä euron omasta kukkarostaan.
Härkää on otettava sarvista, mutta nyt on käynyt niin, että härälle on näytetty liian punaista vaatetta, ja se on mielettömästi ärsyyntynyt päästessään temmeltämään työtaistelukentällä nykypäivän ”matadorien” kanssa. Valitettavasti olemme tilanteessa, jossa lakkokenraalien komennoista joutuvat kärsimään ihmiset, joille asia ei ensinkään kuulu.
Eläminen on kallista, mutta tämä juoksuhautoihin kaivautuminen varsin järkeenkäyvässä asiassa on saanut liian suuret mittasuhteet. Jos tämä ei maksa niin mikä sitten, ja ketkä ovat tämän shown maksajia?
Työmarkkinajohtajat eivät ole maksajan paikalla ja siksi heidän on turvattava asemansa, tietysti myös korkeat palkkansa liittojensa jäsenten kustannuksella.
Olisi mielenkiintoista nähdä millaiseksi työmarkkinoiden helppoheikkien naamat venähtäisivät, jos aiheutetuista vahingoista yhteiskunnalle laskutettaisiin suoraan heidän johtamiaan liittoja. Saattaisi olla oikeudenmukaisempaa kuin hyvin toimivan demokratiamme päätöksenteon asettaminen kyseenalaiseksi.
Kari O. Miettunen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.