Demarien kansanedustaja Tommy Tabermann on kaivanut jostain kaapista esille vanhan ajatuksen siitä, että kansalaisten pitäisi silloin tällöin saada rakkauslomaa, eli päästä vapaalle työstä ja vähän perheestäkin ja lähteä parisuhteen kanssa vaikka kylpylään kutemaan.
No joo, mikäs siinä, kyllähän tuollaisen loman varmasti itse kukin ottaisi vastaan, jos vain saisi. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu vähän siltä, että ajatuksessa on vielä kehittelemistä.
Ensinnäkin rakkausloma näyttää olevan kaikkein tarpeellisin poliitikoille itselleen, ei niinkään tavalliselle rahvaalle. Noinhan on muutenkin, kansa nauttii kaikenlaisista eduista edustajiensa välityksellä veronmaksajien piikkiin.
Päättäjien rakkausloma olisi sikäli otollinen, että sekä vallanjako-oppiin että lemmenjako-oppiin tulisi jotain tolkkua ja järjestystä. Nythän on niin, että kaikkein kiireisimmät päättäjämme, kuten ministerit, joutuvat hoitelemaan rakkausasioitaan sangen hätäisesti, esimerkiksi tekstiviesteillä, mahdollisesti jopa virka-aikana.
Jos heille varattaisiin rakkausasioita varten selvästi rajattu aika vuodesta - sanottakoon sitä vaikka juoksuajaksi - he kenties saisivat hoidetuksi libidonsa kuntoon tuona aikana ja pystyisivät keskittymään muulloin virka-asioihin.
Vaikka maassa on tällä hetkellä porvarihallitus, lemmenlomien jyvittämisessä voitaneen noudattaa vanhaa marxilaista periaatetta: jokaiselle tarpeensa mukaan. Siis mitä suuremmalta näyttää lemmenloman tarve, sitä enemmän sitä myönnetään. Tosin voi olla, että esimerkiksi Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen lomailuun ei tällä periaatteella vuoden allakka riittäisi, mutta onneksi hallitukset nykyisin istuvat yleensä täyden vaalikauden, eli neljä vuotta. Sen luulisi jo riittävän viriileimmillekin ministereille.
Kansanedustajatasolla lemmenlomat voisivat olla muutamasta kuukaudesta alaspäin: eniten niille, joita on syytetty sukupuolisesta häirinnästä, vähiten niille, jotka kauhistelevat alusvaatemainoksiakin. Kunnanvaltuutetut joutuisivat tällä asteikolla tyytymään viikon tai parin rakkauslomaan naapuripitäjän viihdekylpylässä.
Tavallisille kansalaisille edustuksellisen rakkausloma merkitsisi lomaa liiasta lemmestä. Meidän ei tarvitsisi päivästä toiseen päivitellä, mitä härskiyksiä politiikassa taas onkaan tapahtunut, kuka on tänään kenenkin kanssa ja millä lailla. Voisimme keskittyä lukemaan lehdistä hallituksen selontekoja talouden näkymistä ja kuntauudistusten tämänhetkisestä vaiheesta. Politiikan sisältö nousisi lopultakin henkilöjuoruja tärkeämmäksi asiaksi, kuten kaiken aikaa vaaditaan.
Jopa tulinen riitely eri oikeusasteissa siitä, mikä on yksityisasiaa ja mikä ei, ratkeaisi kertaheitolla: lemmenloma olisi poliitikolle ehdotonta yksityiselämää, jonka aikana hän saa tehdä ihan mitä lystää kenen kanssa haluaa, mutta jos hän virka-aikana syyllistyy moiseen, se kerrottakoon kaikelle kansalle lööpeissä ja etusivuilla.