Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi paras puolimaileri Wilson Kirwa ei ole jäähdyttelemässä, vaikka tulokset kolmelta edelliseltä kesältä antavatkin aihetta epäillä moista. Parhaimmillaan kaksi ratakierrosta aikaan 1.44,69 juossut lahtelainen on takonut kelloon aikoja 1.50 huonommalta puolen.
"Juokseminen on aina ollut iso osa elämääni. Se on sitä edelleen", Kirwa sanoo.
"Juoksen vielä 95-vuotiaanakin -- jos en muuten, niin vaikka rollaattorin kanssa."
Syyt tulostaantumaan ovat selvät: puolimaileri on tapellut viimeiset vuodet loukkaantumisten, vammojen ja sairauksien kanssa. Lista on vaikuttava.
"Molemmista kantapäistä on leikattu luupiikit, selässä on ollut välilevyn pullistuma, astma on häirinnyt keuhkojen toimintaa..."
Vuosien 2005--2007 tulokset Kirwa on juossut käytännössä harjoittelematta. Ensi kesänä tahdin radalla pitäisi olla toinen. Vammat on hoidettu ja sairaudet ohitettu. Kirwan katse on kääntynyt kohti Pekingiä ja olympiakisoja.
Kirwa on juossut Suomen sinivalkoisten värien puolesta kolmissa MM- ja kaksissa EM-kisoissa. Olympialaiset ovat vielä kokematta. "Pekingiin on vähän pakko päästä. Olin kolme vuotta sitten Keniassa harjoittelemassa ja lupasin isälleni, että jonain päivänä vielä juoksen olympialaisissa. Isä kuoli kolme päivää sen jälkeen, mutta minä haluan pitää lupaukseni."
Kirwa on tilastopapereiden mukaan 32-vuotias -- siis perisuomalaisen ajattelutavan mukaan menetetty tapaus juoksijana, liian vanha. Kirwan on helppo olla eri mieltä, sillä hän ei itsekään tiedä omaa ikäänsä. Tärkeintä on, että hän tuntee itsensä riittävän nuoreksi. "Minä käyn aina välillä peilin edessä katsomassa, näkyykö hiuksissa harmaata. Ei ole vielä näkynyt", Kirwa naurahtaa.
"Sitä paitsi kestävyysjuoksussa tarvitaan iän mukanaan tuomaa kokemusta -- vaikka Suomessa yli kolmikymppiset juoksijat leimataan vanhoiksi köppänöiksi."