Ruotsin Juoksenkiin valmistunut Polcirkelns Landgård Ab:n suurnavetta on koko Norrbottenin suurin. Jättikokoinen navetta näkyy peltoaukean päästä valtatielle ja kiinnittää ohi ajavien autoilijoidenkin huomion. Navetan 30-metrinen päätyseinä on yhtä pitkä kuin normaali navetta pitkältä seinältään ja päädyssä olevasta lasiseinästä loistaa valo.
Yhtiön pääomistajia on neljä - Tomas Mörtberg, Ulf Filipp, Janne Malmström ja Håkan Taavo - mutta osakkeenomistajia kaikkiaan 193.
Kun miesten yhteinen navettahanke oli ensi alkuun kaatumassa siihen, ettei heille myönnetty tarvittavaa lainarahoitusta, he päättivät laajentaa omistuspohjan suureksi osakeyhtiöksi.
Osakepääomaa kertyi vajaat 4,2 miljoonaa kruunua. Omaa pääomaansa miehet investoivat 2,7 miljoonan kruunun edestä, ja näin oli hankkeelle saatu pankin vaatimat 65 prosentin sijoitukset ilman lainarahaa.
Sen jälkeen lainapäätös Handelsbankenissa ja ALMI:ssa (Arbetslivsmarknadsinstitut) syntyi helpommin. Lainarahaa hankkeeseen on otettu kaikkiaan 12 miljoonaa kruunua.
Näiden lisäksi hankkeeseen on saatu EU:n investointitukena noin 5,5 miljoonaa kruunua.
Övertorneån kunta tuki hanketta huolehtimalla infrastruktuurista: vesi- ja sähköliittymät sekä tie rakennukselle.
Alun perin navetasta oli kaavailtu hieman pienempää, mutta hankkeen edistyessä todettiin, että navetasta tulee Norrbottenin suurin: yli 3 200 neliötä. Rakennuskustannukset olivat 17,5 miljoonaa kruunua, ja projektin kokonaiskustannukset maa- ja eläinhankintoineen sekä tarvittavine lupineen noin 23 miljoonaa kruunua.
"Päätettiin tehdä sen kokoinen, että saamme kaikki tästä palkan", toteaa Tomas Mörtberg.
"Jos ei mitään uskalla, ei mitään saakaan. Velka se on, joka maailman koossa pitää," jatkaa Ulf Filipp naureskellen.
Osingonjakoa ovat jotkut osakkaat jo ehtineet kyselemään, mutta sitä ei liene tulossa vielä muutamaan vuoteen.
Jättinavettaan mahtuu kaikkiaan 400 eläintä. Tällä hetkellä eläimiä on 250, joista 84 lypsävää, 85 hiehoa, muutama pikkuvasikka ja loput ummessa olevia, piakkoin poikivia lehmiä.
Tammi-helmikuussa tapahtuu navetassa peräti 90 poikimista.
Poikimisia kuten kaikkea muutakin navetassa tapahtuvaa, seurataan tarkasti nykyaikaisen tietojärjestelmän avulla, ja automatiikka hoitaa niin ruokinnan kuin lannanpoistonkin.
Jokaisella eläimellä on kaulassaan tunnistinlaite, jonka avulla tietojärjestelmä yksilöi eläimen ja tietää, milloin se on syönyt, milloin käynyt lypsyllä, ja automatiikka ohjaa, milloin eläin saa mennä lypsylle tai syömään.
Lypsy tapahtuu kolmella robotilla, joista kullekin mahtuu 60 lypsävää. Tällä hetkellä robotit ovat puolikäytössä, koska eläinmäärä ei ole vielä täysi. Tavoitteena on 160-180 lypsävää.
Maitoa tilalla tuotetaan nyt reilut 4 000 litraa päivässä, mutta tavoitteena on lisätä maitotuotannon määrä reiluun 6 000 litraan päivässä.
Maitoa Ylitorniollekin
Maito menee pääosin Luulajaan, mutta joka sunnuntai lähtee tilalta maitoa myös Ylitorniolle, jossa sen vastaanottaa Lapin Juustola.
Robottiosastojen lisäksi navetassa on oma osastonsa nuorkarjalle, ja se taas on jaettu iän ja painon mukaan omiin yksikköihinsä. Lisäksi on 8-paikkainen sairasosasto ja 12-paikkainen synnytyslaitos, jonne viedään hetimmiten poikivat lehmät.
Filipp, Malmström sekä Håkan Taavo tekevät täysiaikaista työpäivää navetalla. Mörtberg toimii lähinnä konttorin puolella paperihommissa ja huolehtii tietojärjestelmän päivityksistä.
Mullituki poistuu kokonaan
Suomen maanviljelijöillä ja tuottajilla on miesten mukaan hieman parempi tilanne erilaisten valtiolta ja EU:lta tulevien tukien suhteen. Esimerkiksi EU:n osarahoittama ympäristötuki on Ruotsin viljelijöille suomalaisten saamaa pienempi.
"Lisäksi mullituki poistuu meiltä kokonaan, samoin viljalle tullut tuki", kertoo Mörtberg.
Maidosta Övertorneålla asuvat tuottajat saavat kuitenkin tukea 1,07 kruunua litralta, kun jo hieman etelämpänä (Haaparannalla) asuville tuottajille tuki on alle kruunun litralta.
Suomessa viljelijöiden saama pohjoinen kansallinen tuki vuoden 2006 alusta lähtien on 16,9 senttiä litralta.
Suomalaisia viljelijäkollegoitaan huonommassa asemassa ruotsalaiset ovat myös siinä suhteessa, etteivät he pääse irtautumaan töistään senkään vertaa kuin suomalaiset. Maatalousyritykset eivät saa työntekijöitä valtion työllistämistuen kautta, eikä kunnallista lomitusjärjestelmää ole.