Junt­taa­va Ohu­kai­nen

Niko Ohukaisen, 17, silmät välkähtävät ja suu piirtyy veikeään hymyyn, kun häneltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmia. Ne ovat harvinaisen selvät. Nuorukaisella on kaksi unelmaa ylitse muiden: kreikkalais-roomalaisen painin arvokisamitali aikuisten sarjoista sekä lentäjän - ja mieluiten juuri hävittäjälentäjän - ammatti.

Niko Ohukaisen unelmat ovat painimolskilla ja hävittäjän ohjaamossa.
Niko Ohukaisen unelmat ovat painimolskilla ja hävittäjän ohjaamossa.

Niko Ohukaisen, 17, silmät välkähtävät ja suu piirtyy veikeään hymyyn, kun häneltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmia.

Ne ovat harvinaisen selvät. Nuorukaisella on kaksi unelmaa ylitse muiden: kreikkalais-roomalaisen painin arvokisamitali aikuisten sarjoista sekä lentäjän - ja mieluiten juuri hävittäjälentäjän - ammatti.

Ohukaisella ei ole kuitenkaan kiire minnekään. Hän tietää, että molempien unelmien saavuttamiseksi vaaditaan pakostakin usean vuoden työ.

"Haluaisin jäädä armeijan jälkeen puolustusvoimille töihin, jos he vain huolivat minut. Ensin minun pitää hoitaa kuitenkin lukio kunnialla alta pois", Kuortaneen urheilulukion toiselle luokalle elokuussa menevä Ohukainen summaa.

Ja kempeleläisen kohdalla ilmaisu "kunnialla alta pois" ei tarkoita samaa kuin monen muun urheilijan kohdalla. Hän ei mene sieltä, mistä aita on matalin, vaan päinvastoin. Ohukainen kuittaa itse asian toteamalla vaatimattomasti, että hänelle pitkä matematiikka ja fysiikka sattuvat vain olemaan helppoja aineita.

Jos maltti ja järki ovat valttia koulun penkillä, samoin asian voidaan sanoa olevan myös painimolskilla.

"Vuosien myötä kokemus ja tekniikka kasvavat. Laskisin, että minulla on vielä ainakin 15 vuotta aikaa yrittää hankkia arvokisamitalia aikuisten sarjoista. Se on joka tapauksessa varmaa, että painin niin kauan kuin pystyn", Ohukainen korostaa.



Hyvä kunto ja junttaheitto


Niko Ohukainen on viettänyt yli puolet elämästään painin parissa. Ensimmäisen kerran hän lähti Oulun Pyrinnön harjoituksiin kymmenen vuotta sitten eli seitsemänvuotiaana pojan koltiaisena.

"En osaa oikein sanoa, mikä painissa viehättää. Kai varmaan se, että siinä tarvitsee niin paljon älliä. Pitää huolehtia koko ajan, että itse heittää kaveria, eikä kaveri sinua", Ohukainen miettii.

Suurimmaksi osaksi hän on myös onnistunut siinä. Todisteena palkintokaapissa komeilevat muun muassa PM-hopea ja SM-kulta viime keväältä.

Ohukainen on ainoa pohjoissuomalainen, joka mahtui mukaan 17-vuotiaiden EM-kisajoukkueeseen Puolan Varsovaan.

"Tavoitteeni on päästä seitsemän parhaan joukkoon luokassani", 54-kiloisissa painiva Ohukainen painottaa.

Hän tietää vallan hyvin, että Itä-Euroopan maista tulee kisoihin rutkasti kovia vääntäjiä, ja sen takia myös arpaonni on tärkeässä roolissa.

"Valmistautumiseni on sujunut hyvin. Olemme leireilleet useampaan otteeseen maajoukkueen kanssa ja sen lisäksi olen saanut kovia harjoitusmatseja täällä Oulussa."



Pikkuveli
painikaverina


Kotisalin molskilla Ohukaisen harjoituspartnereina ovat toimineet kaksi vuotta nuorempi Ville-pikkuveli ja vuotta vanhempi Jumaa Zakole.

"Kyllä heiltä oivan vastuksen saa. Jumaa on pirun kova kaveri kaikin puolin. Ville puolestaan kykenee pistämään hanttiin, mutta ei pärjää loppupeleissä", Niko Ohukainen naurahtaa.

Nuorukaisen hyväntuulisuutta ei tunnu haittaavan edes tietoisuus edessä olevasta leikkauksesta. Heti EM-kisojen jälkeen hänen täytyy mennä polvileikkaukseen, jossa oikean polven revennyt kierukka pistetään kuntoon.

"Tuo vamma ei haittaa painiani yhtään, joten sen taakse en voi piiloutua, jos en pärjää EM-matolla", Ohukainen varmentaa ja osoittaa samalla, että on jo henkisestä riittävän kypsä suuremmillekin areenoille.

Painin alle 17-vuotiaiden EM-kilpailut käydään Puolan Varsovassa 24. - 29. heinäkuuta. Niko Ohukainen painii Suomen väreissä sunnuntaina 29. heinäkuuta.

Ilmoita asiavirheestä