liisa.laine@kaleva.fi
Ideaparknikkari Toivo Sukari aikoo vetäistä junaradan Oulun asemalta Kiimingin yrityspuistoon. Ratatöihin Sukari olisi ollut valmis Vihdissäkin, ja Pieksämäellä rataa oli luvassa suurin piirtein Pietarista saakka.
Vaikka Sukarin ratainnostukseen on suhtauduttu vähän hymähdellen ja hartioita kohautellen, olisiko tuo sittenkään ihan pähkähullu ajatus - tämä Oulusta Kiiminkiin vedettävä pistoraide nimittäin.Tälläkin palstalla on jo ehditty kaivata Oulun seudulle paikallisjunia, jotta joukkoliikenteeseen saataisiin vähän vipinää.
Uuden radan rakentaminen tietysti maksaa, eikä tähän ideaan ole edes Kiimingin kunta vielä tarjoutunut rahoittajaksi.
Ajatus yrityspuiston radasta ei ole Sukarin. Se on kiiminkiläisen demarivaltuutetun ja konduktöörin Reijo Niemen. Hänen esityksensä on, että yrityspuiston kanssa samalla suunnalla olevan Ruskon teollisuusalueen raiteistoa hyödynnettäisiin rakentamalla sieltä jatko Ideaparkkiin. Siis maakunnista Pendolinolla Ouluun, vaihto taajamajunaan ja suit sait Ideaparkiin.
Ja todellakin, kun karttaa tarkemmin katsoo, Ruskon teollisuusalueellahan on rata poikineen, muuallakin kuin kilon palasina kierrätyslaitoksen pihassa. Kun niitä vähän yhdistelisi, ei uutta rataa tarvitsisi kovin pitkiä pätkiä rakentaa, kun jo oltaisiin Ideaparkin ovella.
Ruskon teollisuusalue alkaa olla jo niin fiksussa kunnossa, että kyllä sen kautta kelpaisi väkeä kiidättää. Siellä on paljon muutakin kuin Ruskon kaatopaikka, joka itse asiassa olisi erittäin terveellinen nähtävyys, jos oikein ekologisia halutaan olla. Tosin hitusen siinä saattaisivat ostohalut kyllä matkan varrella karista. Rataa kaatopaikalle ei vielä mene, mutta äkkiäkös sinne pikku kurvin rakentaa.
Viime tiistain teknisen lautakunnan listalta voi muuten lukea, että Kiiminkiin on ilman junarataakin paremmat yhteydet Oulusta kuin esimerkiksi Oulun keskustasta Pikkaralaan tai Turkansaareen, jotka kuuluvat samaan kaupunkiin. Edellistä ei sitten missään tapauksessa saa lukea niin, että Kiimingin yhteyksiä olisi jotenkin heikennettävä. Hyvin voi kuitenkin ymmärtää Pikkaralassa ja Madekoskella asuvan tuskan viikonlopun kyytimotista.
Vakioselitys harvakseltaan kulkeville vuoroille on, ettei niillä ole matkustajia.
Tottuisikohan kansa kulkemaan bussilla, jos kerran - vaikkapa vain ihan kokeeksi - paikallinen joukkoliikenne olisi esimerkiksi kuukauden tai kaksi täysin ilmaista ja vuoroja ja reittejä lisättäisiin tuplasti.
Samaiselta lautakunnan listalta selvisi kyllä esimerkiksi se, ettei yksi autoton päivä syksyllä (jolloin linja-autossa voi ajaa ilmaiseksi) auta vielä mitään. Linja-autojen matkustajamäärät toki nousevat sinä päivänä, mutta samaan aikaan henkilöautoja kulkee ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Mitenkähän se on selitettävissä: isä ajaa töihin autolla, kun muu perhe köröttelee bussilla.
Lähijunia odotellessa on tyydyttävä muistelemaan, kuinka mukava näky olikaan kesäsunnuntaisin Nallikariin liikennöinyt lättähattu. Eikä pelkkä näky, sillä Pohjois-Suomen rautatieharrastajien ylläpitämä museojuna keräsi noin 450-500 kyyditettävää liikennöintipäivää kohti.
Tänä syksynä lättähattu ilmestyy vielä maisemiin Oulun päivien aikaan, jolloin se kuljettaa matkustajia ilmaiseksi. Limingassakin se käy mutkan. Ah ja voih.