Wienin eteläiselle rautatieasemalle työnnettiin ukrainalainen makuuvaunu, joka liitettiin slovakialaiseen Bratislavan-junaan, ja sen jälkeen erinäisiin muihin juniin. Kaksi yötä ja yhden päivän kestävä suora junayhteys ilman vaihtoa Kiovaan tehtiin yhdessä ainoassa siirtomakuuvaunussa.
Lipun mukaan meillä oli kahden hengen osasto. Heti junan lähdön jälkeen vaunukonduktööri vei liput ja toi kaksi muovipussia, jotka sisälsivät rikkinäisen tyynyliinan, kaksi kulunutta lakanaa, lattiarättiä muistuttavan pyyheliinan, saippuannokareen, kosteuspyyhkeen ja pakkauksen paperinenäliinoja.
Pöytä paljastui toimivaksi pesualtaaksi. Mutta vuoteensa matkustajan oli itse sijattava. Yläpeti oli korkealla katon rajassa eikä tikkaita ollut. Ilmeisesti siis tarkoitus oli sijata alin ja keskimmäinen. Mutta miten se syntyy? Ohjeita ei ollut. Tuet löytyivät ja mekanismi ratkesi.
Tavarahyllyllä oli kolme karkeaa, ilmeisesti hevosen jouhesta kudottua peitettä, ja ylimmällä petillä kolme mustaa patjarullaa ja tyynyä. Vuoteitten sijaamisen jälkeen ei vaunussa voinut istua. Siihen keskimmäinen peti oli liian matalalla.
Aamiaista ei ukrainalainen makuuvaunu tarjonnut. Se kuului yhtä lailla Länsi-Euroopan hapatuksiin kuin vaunuosaston muuttaminen yö/päiväkuntoon. Myöskään ravintolavaunua ei ollut. Ihmiset mukelsivat omia eväitään.
Vessan lattia lainehti. Ihmiset katosivat vessaan pyyheliina niskassaan. Ihmettelin, miksi he peseytyivät mieluummin kolkossa vessassa kuin oman hytin mukavammassa pesualtaassa.
Vessa oli muutenkin vanhanaikainen. Ulosteet putosivat suoraan radalle. Ukrainan alueella se suljettiin asemilla, mutta oman maan ulkopuolella lorottaminen oli sallittu missä ja milloinka vain.
Vaununkyljessä matkanpääksi oli luvattu Kiova, mutta läntisen ja itäisen raideleveyden erilaisuuden takia se tuntui mahdottomalta.
Elokuvassa "Julia" päähenkilö tepasteli rajan ylitse matkallaan Berliinistä Moskovaan. Ehkä odotettavissa oli pieni patikkamatka. Mutta missä? Länsi-Ukraina kuului aikanaan Itävallan keisarikuntaan, jossa rautateitä rakennettiin kovalla innolla, ja sitä seurannut Puolakin käytti läntistä raideleveyttä.
Koko Ukraina on sopeutettu neuvostoleveyteen. Rajalla Chop/Tiszassa odotti jättiläiskokoinen nosturi. Vaunu hilattiin yläilmaan, kaksi läntistä neljän pyörän akselia kiskaistiin vaunun alta ja itäiset työnnettiin tilalle.
Juna lipui minuutilleen 33 tunnin ajon jälkeen Kiovan asemalle. Vaikkei kello ollut vielä puolta kuutta aamulla, kaikki palvelut toimivat. Marssimme heti ostamaan paluupaikkaa, sillä Wienistä ei ollut saatu tietokoneyhteyttä Kiovaan.
Paikkoja oli toivottuun junaan, ja hinta oli pilkulleen sama kuin Wienissä. Tai oikeastaan hieman kalliimpi, koska aseman rahanvaihdoissa euron kurssi oli pahasti alimitoitettu.
Niinpä emme aavistaneet mitään tulomatkasta poikkeavaa, vaan uskoimme ostaneemme samanlaisen kahdenhengen osaston kuin Wienissä. Silmämme rävähtivät hämmästyksestä, kun vaunuosastoon tunkeutui humalainen mieshenkilö.
Hänellä oli paikkalippu. Meidän silmissämme kysymyksessä oli erehdys, sillä uskoimme ostaneemme kahdenhengen osaston eikä mies naisten osastossa muutenkaan sopinut kuvaan. Konduktööri kuitenkin vahvisti miehen väitteen, mutta toi itsepalvelupetivaatepussit vain meille.
Juna lähti puolelta öin. Emme voineet laittaa sänkyjä kaljaa imeksivän miehen takia. Hän väitti olevansa alapetin omistaja. Emme tietenkään uskoneet hänen väitettään, mutta protesteistamme välittämättä hän liimautui penkille ja yörauha siirtyi. Onneksi mies oli matkalla vain runsaan kolmen tunnin päähän, Vinnicaan.
Mies poistui, ja huoahdimme helpotuksesta. Minuuttia liian aikaisin, sillä Vinnicassa paksu ukko mahtavine matkalaukkuineen yritti tunkeutua osastoomme. Vedimme oven kiinni hänen nenänsä edestä. Ukko katosi sättien jonnekin. Kun aukaisimme oven vessaan mennäksemme, konduktööri tunkeutui sisään ja toi mukanaan nuoren naisen.
Tyttö yöpyy osastossamme ja sillä selvä, ilmoitti konduktööri venäjäksi, jota emme taida. Yksikään neljästä tapaamastamme konduktööristä kansainvälisellä linjalla ei taitanut mitään muuta. Ei edes ukrainaa.
Konduktöörin mukaan vaunu oli viimeistä petiä myöten täynnä. Hän väitti tytöllä olevan lipun alapetiin, mutta tämä kiipesi mukisematta pöydän ja keskipetin avulla kuin kärppä yläpetille. Katselimme hänen muotiluomuksiaan epäluuloisina, ja muistimme, että lännen bordellit tulvivat ukrainalaisia.
Aamulla ilmeni, että tyttö puhui saksaa. Kävi selväksi, että Ukrainassa makuuvaunuliput myydään peteittäin eikä sukupuoleen kiinnitetä huomiota. Vaunussamme oli monta sekaseuruetta, jotka eivät olleet missään tekemisissä keskenään.
Makuupaikka olisi ehdottomasti pitänyt ostaa lännestä. Se olisi maksanut vähemmän ja antanut koko vaunuosaston. Ukrainassa junaliput ovat halpoja, mutta vain kotimaisille. Ulkomaalaiselta kiskotaan kokonaan eri hinta. Siksi lipunostossa tarvitaan passi.
Vaunun toisen pään ulko-ovet oli suljettu, toinen jopa kovalevyllä. Myös väliovi seuraavaan vaunuun oli kiinni. Eteinen toimi kaatopaikkana. Vaunuosaston ikkunat eivät olleet avattavat. Käytävässä avaamiseen tarvittiin erityinen avain, jollainen oli vain konduktöörillä.
Myös toisessa eteisessä väliovi muualle junaan oli suljettu. Vaunumme eli omaa elämäänsä milloin minkäkin junan liitteenä. Meillä ei ollut pääsyä toisiin vaunuihin. Ei edes asemilla ulkokautta, sillä lippu oli konduktöörin hallussa ja vaunuamme vekslattiin jatkuvasti. Se olisi saattanut kadota näkyvistä.
Kysyimme joka suuren aseman jälkeen ravintolaa, mutta vastaus oli aina negatiivinen. Todellisuudessa junassa saattoi hyvinkin olla ravintolavaunu, mutta meidän "vankivaunustamme" ei ollut siihen pääsyä.
Sähkö vaunussamme katkeili jatkuvasti, ja jouduimme istumaan usein pimeässä. Peilikaappi tarjosi pistorasian, mutta virtaa siinä ei ollut. Ei mennessä eikä tullessa. Työskentely tietokoneella jäi haaveeksi.
Vaunu lämmitettiin hiilillä. Ainoassa käytettävässä eteisessä oli avonainen luukku ja sen takana avotuli. Hehkuvat hiilet olisivat varsin helposti saattaneet lentää tulipesästä, sillä vaunu notkui ja vaappui. Olimme kuin myrskyävällä merellä.
Aukeamattomat ikkunat, suljetut väliovet ja toisen pään ulko-ovet, avotuli. Onnettomuuden sattuessa olisimme olleet loukossa kuin islamilaisessa naistenvaunussa, jossa ovet lukitaan ulkoa ja ikkunoissa on kalterit.