Jumprun puu saa oman nimen

Ei nimi sembramäntyä pahenna, todetaan oululaisen Jumpru Pubin patiolla perjantai-iltana, kun sisäpihaa yli 35 vuotta suojannut puu ristitään juhlallisin menoin nimikilpailun voittajan ehdotuksella.

Kahden patsaan vartioiman sembramännyn kierous on muisto pässin vierailusta, kertoo Jumpu Pubin entinen kapakoitsija Arvo Kareinen. Männyn muhkeita käpyjä on tarttunut monen vieraan matkamuistoksi.
Kahden patsaan vartioiman sembramännyn kierous on muisto pässin vierailusta, kertoo Jumpu Pubin entinen kapakoitsija Arvo Kareinen. Männyn muhkeita käpyjä on tarttunut monen vieraan matkamuistoksi.
Kuva: Eljas Sallmén

Ei nimi sembramäntyä pahenna, todetaan oululaisen Jumpru Pubin patiolla perjantai-iltana, kun sisäpihaa yli 35 vuotta suojannut puu ristitään juhlallisin menoin nimikilpailun voittajan ehdotuksella.

Valtavaa nimiehdotusten tulvaa ei Jumprussa nähty, mutta kapakoitsija Ari Flink vakuuttaa, että täydellinen nimi löytyy joukosta.

Viiden kärkeen ovat kiilanneet ravintolan nimestä muotoillut Jumpra ja Jumpinus. Muista kokelaista Flink mainitsee nimet Kari, Patiovahti ja Mälli, jotka viittaavat vahvasti Jumprun pitkäaikaiseen vahtimestariin Kari "Mälli" Mäläskään.

Sembramänty istutettiin pihan suojaksi vuonna 1972. Tarina kertoo, että puun hieman kiero runko on muisto Yleisradion entisen äänittäjän Heikki Lemströmin vierailusta. Lemströmillä oli tarinan mukaan ollut mukanaan pässi, jonka hän oli sitonut puuhun syönnin ajaksi.


Pässi oli ottanut rungon
taistelutoverikseen ja vierailun jälkeen jäljellä oli vain puolet rungosta. Mänty ei moisesta lannistunut vaan kasvatti uuden, joskin hieman kieron rungon.

Ravintolassa puu nähdään niin suurena osana pihan ilmettä, että se ansaitsee oman nimen.


Samalla puun viereen
pannaan Flinkin mukaan kyltti, jossa varoitetaan, että mänty saattaa välillä tiputtaa tipan pihkaa niskaan tai kopsauttaa suurella kävyllä päähän.

Nimen omaavasta sembramännystä tulee varsin harvinainen tapaus, sillä ympäristötarkastaja Matti Tynjälä arvioi Oulussa olevan vain kymmenkunta nimeltä tunnettua puuta.

Niistä suurin osa on saanut nimensä silloin, kun ne on rauhoitettu luonnonmuistomerkeiksi. Tunnetuin Oulun rauhoitetuista puista lienee Taskilassa sijaitseva Suolamänty, joka on toiminut merimerkkinä jo 1800-luvulla.

Yksi mieleenpainuvimmista puista on varmasti Taavetti Lukkarisen hirttopuu, jota johdatellaan katsomaan virallisin opastekyltein.

Korkean männyn tarina kertoo, kuinka venäläiset hirttivät aktivisti Taavetti Lukkarisen mäntyyn 6. lokakuuta 1916, koska Lukkarinen auttoi saksalaisia sotavankeja pakenemaan Ruotsiin.


Aivan yhtä traagisia
tarinoita ei ole kaikilla Oulun nimetyillä puilla. Yleisimmin ne on nimetty sijaintipaikkansa mukaan.

"Mielestäni isoja puita voisi nimetä enemmänkin. Se korostaa puun historiallisuutta ja merkittävyyttä sekä tuo niihin tiettyä intiimiyttä. Täällä rannikolla isoja puita ei kuitenkaan ole paljon", Tynjälä miettii.

Ilmoita asiavirheestä