Oulu Naps, naps, junaliput leimattu. Lakkipäinen konduktööri ojentaa malttamattomille jumppajunan matkustajille passin ja matka voi alkaa.
Iloiset kiljahdukset, jännityksensekaiset ilmeet ja pärisyttävät naurunpyrskähdykset täyttävät pian kaikki junan yksitoista vaunua. Nopeasti parin sadan ala-asteikäisen oululaiskoululaisen mieleenkiinto kohdistuu Linnanmaan liikuntahallin nurkkaan, trampoliiniosastolle. Ohjaajat joutuvat toistamiseen toppuuttelemaan, kaikkien vuoro suosituimmalla pisteellä tulee kyllä.
Myllytullin koulun 3 A-luokan odotus palkitaan. Huima hyppy päättyy mahalaskuun, naamasta näkyy että vähän sattuu ja jalkakin vääntyi. Mutta äkkiä ylös ja juoksulla jonon jatkoksi.
"Yhtään ei pelota!"
"Hei, vähänkö siistiä hypätä selälleen."
"Vaikeeta, ei meinaa millään pysyä pystyssä."
Miska Rättilä, 10, osoittaa, ettei jääkiekkoilijat ole kankeita. Kärppäjuniori pomppaa vauhdilla trampoliiniin ja kieputtaa ketterästi voltin.
"Olen minä joskus vähän pienemmällä trampoliinilla pomppinut, mutta ekaa kertaa näin isolla. Älyttömän kivaa."
Tyytyväisiä matkustajia
Toisella puolen salia möyritään karhunkäyntiä jalkatekniikkavaunussa, hypittään taikanarulla välinevaunussa ja kieputaan telineillä rekkivaunussa. Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat ry:n, Oulun kaupungin ja Oulun Pyrinnön järjestämän pilottihankkeen tarkoituksena on tutustuttaa peruskoulun neljä nuorinta ikäluokkaa perusvoimistelun saloihin.
"Aiemmin meillä oli Jumppasirkus, mutta se ei saanut liikkeelle näin suuria osallistujamääriä. Jumppasirkuuksen osallistumista varten piti olla valmiit sarjat ja tapahtuma oli kilpailuhenkisempi", kertoo SvoLin aluepäällikkö Sanna Virtanen.
"Tätä tapahtumaa varten ei ole tarvinnut valmistautua mitenkään ja se on selvästi madaltanut kynnystä. Päivän aikana junassa jumppaa noin 900 oppilasta, reilu puolet enemmän kuin odotimme", myhäili Pyrinnön voimisteluvastaava Mervi Kumpuniemi.
Jumppajunan tarkoituksena oli kaataa viimeisiäkin raja-aitoja tyttöjen ja poikien harrastusten välillä. Aikuisten ennakkoluuloista ei ollut tietoakaan kun miehenalut ojentelivat hymyssä suin tanssillisesti nilkkojaan ja horjuivat kukkovaa'assa.
Kun Myllytullin koulun kakkosluokkalaisten juna on saapunut päätepysäkille alkaa kokemusten kertaus ja vertailu.
"Me tehtiin vatsalihaksia ja selkälihaksia ja hauislihaksia."
"Mä olisin tahtonut tehdä ihmispyramideja."
Vastaus suosikkivaunusta tulee koululaisten suusta salamannopeasti, yhteen ääneen.
"Trampoliini!"
Seuraava kulkuväline odottaa jo pihamaalla. Opettaja hoputtaa kiirehtimään bussiin ja takaisin koulunpenkille. Ilmaan jää Vilma Kunnarin huokaus, jota muut pään nyökyttelyllä säestävät.
"Olispa tällaista joka päivä."
LOTTA ERONEN, teksti
TAPIO MAIKKOLA, kuvat