Haukiputaalla on tehty temppu, josta kannattaisi ottaa oppia jokaisessa Suomen kunnassa. Siellä on koulutettu jopa 120 henkilöä vetämään vanhuksille liikuntatuokioita. Tulokset puhuvat puolestaan. Rollaattoreita on heitetty turhina nurkkaan.
Varsinainen lääkintäjumppa on ammattilaisten asiaa, mutta liikunnan hyötyjen muistaminen kuuluu kaikille. Aivan liian herkästi tyydytään ajattelemaan, että vanhusten "kuuluukin" olla huonokuntoisia ja liikkua kehnosti. Se ajattelutapa johtaa vähänkin liikunnan loppumiseen. Sitä tietä sairaudet iskevät entistä helpommin.
Mitä paremmin ikäihminen pystyy liikkumaan, sitä helpompaa on selviytyä arkiaskareista ja hankkiutua muiden ihmisten pariin. Siten myös ennaltaehkäistään sairauksia, jotka voivat vaivata vuosikausia ja joiden hoito voi olla kovin kallista.
Tällaisen ajattelun pitäisi olla itsestään selvää, mutta ei vain ole. Säätiöpohjalta toimiva Ikäinstituutti on organisoinut Haukiputaan kaltaista koulutusta eri puolilla Suomea. Silti ollaan vasta raapaisemassa pintaa. Liikunnan tukemisen tulisi olla mukana kaikessa vanhustyössä. Ohjatulla ryhmäkuntoilulla voi lisäksi olla iso sosiaalinen merkitys, kun elämisen piiri on muuten saattanut kutistua jo varsin kapeaksi.
Väestön ikääntyminen on yksi Suomen suurimmista yhteiskunnallisista haasteista. Vanhusten hoidon resurssit ja alan koulutuksen määrä laahaavat pahasti jäljessä tarpeista. Kysymys on tietysti rahasta - ja juuri silloin ikäihmisten kuntoutuksen ja liikkumisen määrätietoinen tukeminen on yksi parhaista säästökeinoista. Se kun pitää loitolla sekä fyysisiä että henkisiä vaivoja.
Kaikkeen ei tarvita edes erityisiä kuntoilulaitteita. On vain tiedettävä, mitä tekee ja kuinka. Silloin korostuu koulutuksen ja motivaation tärkeys.
Haukiputaalla tämä on oivallettu esimerkillisesti, ja Oulun seudulla eräissä muissakin kunnissa on koulutettu kuntoilun ohjaajia. Valtakunnan mitassa työtä on paljon jäljellä, ja liikkeelle pitäisi lähteä ensin asenteista.
On tapana puhua "aktiiviväestöstä", jolla yleensä tarkoitetaan aivan muita kuin vanhuksia. Tämän ajattelun pitäisi muuttua niin, että aktiiviväestöön kuuluu jokainen, joka Suomessa asuu, ikään katsomatta. Kahdeksankymppisenkin kunto voi vielä kummasti kohentua.