Taantuma on vetänyt yhä useamman amerikkalaisen köyhyyteen. Viimeksi julkaistujen tilastojen mukaan viime vuonna jo 13,2 prosenttia yhdysvaltalaisista eli köyhyysrajan alapuolella, enemmän kuin 12 vuoteen.
Rahaa ja kulutusta palvovassa yhteiskunnassa köyhyys on paljon muutakin kuin taistelua jokapäiväisestä toimeentulosta. Ainakin toistaiseksi se merkitsee myös sairausvakuutuksen menetystä ja kaiken laskemista.
"En olisi voinut kuvitella, että meille voi käydä näin", kertoo bronxilaisessa kaupungin suojakodissa perheineen toista kuukautta asuva Jeffrey Parker. Perheessä on vanhempien lisäksi 5-vuotiaat kaksospojat.
"Saamme kaupungilta ruokatukea, mutta on hyvin tarkkaan rajattu, mitä niillä kupongeilla saa hankkia", Parler kertoo. Kupongeilla saa ostaa tavallisia munia, mutta ei jumbomunia jotka painavat muutaman gramman enemmän.
Jeffrey Parker ei halua tulla valokuvaan. Köyhyys on Yhdysvalloissa suuri sosiaalinen häpeä. Parkerin perheen romahdus köyhyyteen on tällä hetkellä surullisen yleinen tarina. Parkerin vaimo Joanna menetti osapäivätyönsä kouluavustajana.
Neljä ihmistä pienessä huoneessa
Neljä kuukautta myöhemmin Jeffreylle kerrottiin, ettei häntä enää tarvita uudisrakennusten sähköasennuksiin erikoistuneessa rakennusfirmassa. Hän oli ollut sen palveluksessa seitsemän vuotta.
"Ymmärrän kyllä, että jos töitä kerran ei ollut, niin niitä ei ollut", Parker nyökyttelee.
"Se ei kuitenkaan lohduta silloin kun oma elämä suistuu raiteiltaan", hän jatkaa,
Parker sai puoli vuotta työttömyyskorvausta, mutta sen jälkeen perhe ei enää kyennyt maksamaan vuokraa ja päätyi lopulta Joannan äidin luokse Washington Hightsiin Manhattanin pohjoispäässä.
"Anoppini on vanha ihminen. Meitä on neljä henkeä ja se oli hänelle liikaa", Parker kertoo.
"Lopulta meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hakea väliaikaista kotia kaupungin suoja-asunnosta ja täällä sitä nyt ollaan", hän jatkaa.
"Yritämme pitää lapset ulkona tästä stressistä, mutta kyllähän hekin aistivat että asiat ovat nyt huonosti. Asumme kaikki neljä nyt yhdessä pienessä huoneessa. Kaikki naapurit ovat samassa jamassa", Jeffrey Parker selvittää.
Patricia Samuelson on asunut 12 vuotta New Yorkin kaduilla
Jos uusköyhille tilanne onkin hämmentävä, katujen vanhat konkarit ihmettelevät, kuinka uudet pudokkaat tulevat toimeen.
"Olen elänyt kaduilla jo 12 vuotta, eikä mikään taloustaantuma vaikuta minun elämääni millään tavalla", kertoo New Yorkissa kodittomana elävä Patricia Samuelson.
"Kaupungin ensisuojissa on vain nykyään sellainen tungos, etten ole nähnyt sitä koskaan aikaisemmin", hän kertoo.
Pahasti luukadon runtelema Samuelson elää kerjäämällä ja keräämällä pulloja ja tölkkejä. Hän ei ole vuosikausiin tehnyt veroilmoitusta tai edes laskenut paljonko rahaa päivien mittaan kertyy.
"Joskus joku antaa jopa kaksikymppisen, mutta se on harvinaista", hän kertoo.
"Yleensä saan korkeintaan dollareita tai quartereita", hän jatkaa tarkoittaen neljännesdollarin kolikoita.
Samuelson ei ole yksin. Viime talvena joka kuukausi keskimäärin noin 37 000 asunnotonta nukkui kaupungin järjestämissä kodittomien hätämajoituksessa.