Mitä yhteistä on Hannu Salamalla, venäläisellä Pussy Riot -kokoonpanolla ja kansanedustaja Jussi Halla-aholla? No ei varmaan mitään muuta kuin se, että heidät kaikki on tuomittu uskontoon liittyvistä rikoksista: Salama vuonna 1966 jumalanpilkasta ja viime vuonna Pyssy Riotin kolme jäsentä uskonnolliseen vihaan perustuvasta huliganismista sekä Jussi Halla-aho uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Rangaistukset vaihtelivat suuresti: Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, jonka presidentti Urho Kekkonen myöhemmin armahti. Feministiryhmä Pussy Riotin kolme nuorta naista tuomittiin kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, joista yhden tuomio muutettiin ehdolliseksi. Halla-aho puolestaan sai 50 päiväsakkoa á 8 euroa eli hänet tuomittiin maksamaan sakkoja yhteensä 400 euroa.
Myös teot olivat varsin erilaisia. Hannu Salaman tuomio perustui vuonna 1964 Juhannustanssit -nimisen kirjan kohtaukseen, jossa muurari Hiltunen juovuspäissään pitää pilasaarnan. Salamasota johti jumalanpilkkapykälän uudistamiseen. Hiltusen saarna palasi teokseen vuonna 1990 ja jokainen voi lukea sen nykyään netistä.
Feministiryhmä Pussi Riotin syyte perustui 21. helmikuuta 2012 Moskovassa Kristus vapahtajan kirkossa pidettyyn esitykseen, jossa kehotettiin jumalan äitiä ajamaan Putin pois. Esityksellä protestoitiin ortodoksisen kirkon tukea Putinille vaalikampanjan aikana.
Salama sai puolelleen ennen kaikkea kulttuuriväen ja vastustajakseen konservatiivit, joiden keulakuvaksi asettautui kokoomuksen kansanedustaja Margit Borg-Sundman, jonka toiminta perustui Moraalisen varustautumisen (MRA) piirissä saatuun vakaumukseen.
Performanssiryhmä Pussi Riotin puolesta länsimaissa vetosivat Amnesty International ja joukko maailmantähtiä kuten Madonna, Sting ja Yoko Ono. Ryhmän tuomitsijoita Venäjältä löytyy ortodoksisenkirkon Kiril I:stä alkaen.
Jussi Halla-ahon tuomio perustuu hänen kirjoituksiinsa. Ensiksi kysymys oli uskonrauhan rikkomisesta. Lähtökohtana oli kritiikki erästä toista tuomiota kohtaan. Kritiikki muotoiltiin tiettyjä historiallisia faktoja hyväksikäyttäen loogiseksi päättelyketjuksi, jonka lopputuloksena lausuttiin, että ”Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.”
Halla-ahon mielestä tämä lause liittyy keskusteluun, jossa hän arvostelee ajatusta, että jonkin lausuman subjektiivinen loukkaavuus voisi olla riittävä edellytys sen rikosoikeudelliselle loukkaavuudelle. Tosiasioiden sanominen ei hänen mielestään saa olla rikollista, vaikka joku niistä loukkaantuisi.
Kysymys ei kuitenkaan ole subjektiivisesta loukkaavuudesta, niin kuin ei tuomioistuimen päätöksissäkään ole kysymys vain joidenkin henkilöiden mielipiteistä. Asioista voidaan perustellusti olla eri mieltä. Se on kuitenkin eri asia kuin, että olisi kysymys vain subjektiivisista mielipiteistä.
Rikosoikeudelliset säännökset suojelevat oikeudellisia intressejä, kuten esimerkiksi kunniaa ja omaisuutta. On aivan mahdollista, että lausumat loogisuudestaan ja tosiasioistaan huolimatta, täyttävät esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Looginen päättelyketju on silloin vain tekotapa.
Halla-aho tuomittiin korkeimmassa oikeudessa myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kirjoituksen tarkoituksena oli arvostella sitä, että viranomaiset eivät olleet puuttuneet Kalevan pääkirjoitukseen, jossa oli arveltu päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Mitä Suomen tappotilastoihin tulee, ne ovat tunnetun surullisia. Suomi ei näissä tilastoissa ole mikään kolmen A:n valtio vaan kaukana Saksasta ja Ruotsista. Genetiikka onkin sitten jo monimutkaisempi juttu.
Oikeuspsykiatrian professori Matti Virkkunen Helsingin yliopistosta on jo vuosikymmeniä tutkinut serotoniinin vaikutusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Hänen mukaansa suomalaisilta on löytynyt vaikeaa impulsiivisuutta aiheuttava perimän muutos. Kysymys on geenimutaatiosta, joka voisi selittää suomalaisten alkoholimiesten impulsiivisen humalaväkivallan.
Genetiikka on paitsi vakavasti otettavaa tutkimusta myös ilman sen suurempaa tutkimusta harjoitettua poliittista retoriikkaa. Halla-aholle tuomio tuli lausumasta, jonka mukaan
”Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”.
Halla-aho ei esittänyt väitettä faktana, mutta kysymys oli siitä, missä menee sallitun liioittelun ja provokaation raja ja milloin kysymyksessä on vihapuhe. Korkein oikeus perusteli päätöstään laajasti viittaamalla Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Niiden mukaan rasistista syrjintää ja ulkomaalaisvihaa tulee vastustaa ja suvaitsevaisuutta edistää.
Kysymys on arvoista. Sen oli oivaltanut myös se nuori mies, joka joitakin vuosia sitten tuli vastaanotolleni ja ilmoitti, ettei hän hyväksy sitä opetusta, mitä tiedekunnassa annetaan. Kun kysyin häneltä, mitä hän ei siinä hyväksy, hän ilmoitti, ettei hyväksy ihmisoikeuksia. Sanoin hänelle, etten tietystikään voi pakottaa häntä hyväksymään niitä, mutta voin edellyttää, että hän osaa ne.
Valta on nimittäin nyt niillä, jotka kannattavat ihmisoikeuksia – ja toivottavasti pysyykin.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.