Kukkien kuningas ja kasvitieteen ruhtinas Carl von Linné olisi tyytyväinen, jos näkisi, millä valtavalla volyymilla hänen 300-vuotisjuhliaan vietetään kotimaassa Ruotsissa. Linné on läsnä postimerkeissä, lukuisissa näyttelyissä ja jopa suklaakonvehdeissa.
Linné-museossa on tänä keväänä ollut 8 000 kävijää kuukaudessa, kun kaupunkitaloon ja kasvitieteelliseen puutarhaan tutustuu tavallisesti 4 000 vierasta vuodessa.
Linné on naapurissa in. Hänestä halutaan antaa moniulotteinen kuva paitsi uraauurtavana kasvitieteilijänä myös lääkärinä, eläintieteilijänä, geologina, kansanelämän tutkijana ja opettajana.
Suomessa Linnén juhlinta on hiljaista. Perjantaina avautui Helsingin yliopistomuseossa näyttely Linné ja luonnon järjestys.
Linné oli aikansa idoli
Linné oli kansainvälinen superjulkkis ja idoli. Hänen luennoilleen jonotettiin. Linné shokeerasi aikalaisensa luomallaan kasvien seksuaalisysteemillä.
Linné määritteli kasvit emien ja heteiden määrän perusteella, mutta käytti pöyristyttävän populistista kieltä.
Kukka, jossa oli yhdeksän hedettä ja yksi emi, oli Linnélle yhdeksän miestä yhden ja saman neidon morsiuskamarissa.
Lundin yliopiston aate- ja oppihistorian professori Gunnar Broberg luonnehtii Linnétä leikillisesti luonnon peeping Tomiksi.
"Linné esiintyi mielellään primitivistisen lääkinnän ja vihreän aallon evankeliumin propagandistina", Broberg kiteyttää.
Linné itse kohotti itsensä Floran armeijan kenraaliksi.
Riisin viljelyä Suomessa
Kasvitieteellisillä löydöillään Linné pyrki nostamaan Ruotsin suurvalta-ajan jälkeisestä nälänhädästä ja kurjuudesta. Kalliiden tuontitarvikkeiden sijasta piti pyrkiä omavaraistalouteen ja kasvien vahvaan hyötykäyttöön.
Linné suunnitteli esimerkiksi teen ja sahramin viljelyä Ruotsissa ja riisin viljelyä Suomessa.
"Ei tiedetty, mikä on mahdollista. Siksi kaikki oli mahdollista, kunnes toisin todistettiin", selittää Linné-museon intendentti Eva Björn.
Tieteen tekijänä Linné tasapainotteli rohkeasti uskonnon sallimissa puitteissa.
"Linné oli itse asiassa matkalla ensimmäiseksi Darwiniksi, sillä hän havaitsi kasveissa variaatioita ja näki mahdollisuuden uusien lajien syntymiseen", huomauttaa evoluutiomuseon museopedagogi Anders Boulogner. "Mutta uskonto jarrutti. Upsalan piispa Johan Browallius neuvoi häntä: ´Tähän asti, mutta ei pidemmälle!´"