Pääkirjoitus

Julkisyhteisö ei voi salata hakijoita rekrytoinneissa

Hailuodossa tultiin, harkinnan jälkeen, siihen tulokseen, että kaikkien kunnanjohtajan virkaa hakeneiden nimet kerrotaan julki.

Hailuodossa tultiin, harkinnan jälkeen, siihen tulokseen, että kaikkien kunnanjohtajan virkaa hakeneiden nimet kerrotaan julki. Kunnissa kursaillaan edelleen ja ollaan ihmeen tietämättömiä siitä, että hakijoiden nimiä ei saa salata.

Kuntatyönantajat ovat julkisia yhteisöjä, jolloin myös jätetyt työhakemukset ovat julkisia. Jos joku työnhakija ei halua, että hänen nimensä julkaistaan, toivomus voidaan ottaa osittain huomioon.

Kokonaan nimeä ei voida kuitenkaan pitää pimennossa. Tällaisissa tapauksissa nimeä ei julkaista hakijayhteenvedossa. Työnantajan on kuitenkin kerrottava se, jos joku kysyy sitä erikseen.

Asiaa tiedustelevan on siten aina muistettava kysyä erikseen, oliko joukossa joku, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen. Tiedon julkisuus on eri asia kuin journalistinen harkinta siitä, julkaistaanko nimi vai ei.

Hailuodossa jouduttiin opettelemaan kunta-alan rekrytoinnin pelisääntöjä kantapään kautta. Ensimmäiseen uutiseen yhdettätoista kunnanjohtajaehdokasta ei saatu, mutta toiseen uutiseen se jo saatiin.

Kokonaan toinen ja huolestuttava asia on se, että kansalaiset kokevat hankalaksi, kun heidän nimensä tulee esille hakuprosesseissa.

Toisen työpaikan hakeminen koetaan herkästi vanhalla työpaikalla epäluottamuslauseeksi. Hakijan ei sen jälkeen välttämättä uskota olevan täysin sitoutunut nykyiseen tehtäväänsä.

Voidaan inhimillisesti pelätä myös nolatuksi tulemista, jos julkisessa haussa ei tule valituksi tai edes haastatelluksi. Sellainen pohdiskelu on kuitenkin joutavaa. Kun elettävänä on vain tämä yksi elämä, on myös oltava rohkeutta hakea tehtäviä, jotka aidosti kiinnostavat.