Vuonna 1956 kuollut tunnettu amerikkalainen radiokoomikko Fred Allen määritteli aikoinaan osuvasti julkisuuden henkilön: "Julkkis on ihminen, joka ikänsä kaiken paiskii töitä tullakseen tunnetuksi ja sen jälkeen käyttää tummia laseja, jotta häntä ei tunnistettaisi."
Johtavat poliitikot ja ministerit ovat myös julkisuuden henkilöitä, mutta he eroavat muista julkkiksista siinä, ettei heillä ole varaa piiloutua mustien lasien taakse edes silloin, kun heidän tunnettuutensa on saavuttanut megatason, kuten on käynyt esimerkiksi epäviralliseksi lööppikuningattareksi kruunatulle Tanja Saarelalle. Seuraavat vaalit ovat aina oven takana. Nimi täytyy pitää esillä ja imagoa parantaa. Muuten voi käydä kalpaten.
Kulttuuriministeri Saarelan julkisuusroolia on puitu mediassa jo noin kolmen ja puolen vuoden ajan väsyksiin asti ilman, että siitä olisi saatu irti mitään olennaista uutta. Tuorein Saarela-mylläkkä on lähtöisin hänestä itsestään ja on myös vastaus kysymykseen siitä, onko hän uhri vai hyväksikäyttäjä.
Taina Westin kirja Karpelasta julkistettiin keskiviikkona, ja ministeri paljasti myös samana iltana ulos tullessa Inhimillisessä tekijässä joutuneensa turvautumaan ammattiauttajan apuun, kun julkisuuden paine ja vähättely kävivät viime vuoden touko-kesäkuussa ylivoimaiseksi hänen voimilleen. Karpelahan ajautui tuolloin tunnettuun yhteenottoonsa Ilta-Sanomista viime maanantaina potkut saaneen päätoimittaja Antti-Pekka Pietilän kanssa.
Otsikoita vieroksuva ja "lööppitautiin" sairastunut poliitikko - ilmaisua käytti Saarelan avustaja - olisi jättänyt tekemättä tuollaisen kaksinkertaisen julkisuusiskun, mutta ministeri ja hänen kustantajansa ymmärsivät yskän. Nimi Saarela myy, kuten hänestä viime vuosina tehdyt lähes 50 lööppiä kertovat. Missistä ministeriksi nousseen kauniin naisen värikäs tarina kiinnostaa ja sillä on kaupallista arvoa, joka on kaiken järjen mukaan kanavoitavissa myös politiikkaan maaliskuun vaaleissa.
Saarelan noin 18 000 ääntä eivät olisi tehneet hänestä ministeriä huhtikuussa 2003, jolloin keskusta palasi kahden oppositiovuoden jälkeen hallitukseen Anneli Jäätteenmäen johdolla. Myös hänen kuvauksellisuutensa, kiinnostavuutensa sekä kauniit kasvonsa vaikuttivat. Hänellä laskettiin olevan poliittista käyttöarvoa.
Jäätteenmäki halusi modernisoida puolueensa julkista kuvaa tuomalla hallitukseen uusia kasvoja ja jättämällä sieltä pois vanhoja "jääriä". Mopen osa lankesi muun muassa Seppo Kääriäiselle, joka kuitenkin teki komean paluun hallitukseen heti Jäätteenmäen eron jälkeen.
Saarela oli Jäätteenmäen ja keskustan julkisuuspommi, joka on paukkunut kuuluvammin kuin ehkä kukaan osasi kuvitellakaan. Saarela on ollut ministerivuotensa Suomen kohutuimpia poliitikkoja.
Vain Jäätteenmäki pystyi jättämään naispoliitikoista hänet varjoonsa julkisuuden määrässä 2003, mutta Jäätteenmäen tielle osuikin poikkeuksellisen kovia uutisia: vaalivoitto, pääministeriys, viivytystaistelu sekä lopulta ero pääministerin ja puoluejohtajan paikalta Irak-kohun seurauksena.
Saarela on ollut 2004-2006 ainakin silmämääräisesti arvioiden Suomen julkisin ja puhutuin naispoliitikko. Minne hyvänsä hän on mennyt tai mitä tahansa hän on tehnyt, hänestä on kohuttu ja laadittu juttuja. Jopa hänen tekemättömyytensä ja näkymättömyytensä on kelvannut jutun juureksi. Jos presidentti Tarja Halosen vaaliväittelyt ja kampanjajulkisuus jätetään pois laskuista, tuskin edes hän yltää samaan julkisuuden määrään kuin Saarela.
Ainakin lööppijulkisuudessa Halonen jää kauaksi Karpelasta.
Tästä voi päätellä, että iltapäivälehdet ja niiden vanavedessä myös monet muut tiedotusvälineet ovat pyrkineet ottamaan kaiken irti Karpelasta. Se on pelin henki nykymaailmassa, jossa poliitikon persoonan otaksutaan kiinnostavan enemmän kuin hänen työnsä sisällön.
Mutta ei Saarelakaan ole jäänyt osattomaksi. Hän on ollut koko lyhyen poliitikkouransa ajan mukana julkisuuspeleissä tietoisena siitä, miten julkisuus toimii hänen hyväkseen. Se takaa hänelle näkyvyyttä ja puhevaltaa, kuten tuore kirja ja tv-ohjelma osoittavat.
Miespoliitikot tai rumemmat naiset eivät voi edes unelmoida iltapäivälehtien keskiaukemista ja komeista värikuvista vaalien alla, aikakauslehtien kansista, pehmeistä henkilöhaastatteluista kauniiden kuvien kera tai komeista uutiskuvista silloinkin, kun uutissisältöä ei ole.
Välillä on tullut lunta tupaan, mutta se kuuluu pelin henkeen. Julkisuuspelissä ei kukaan voi kerätä vain voittoja. Siihen lähtevä saa varautua kaikkeen.