Henkilökohtaisten verotietojen julkaisu herättää joka syksy vilkkaan keskustelun. Avoimuu-teen liittyy ongelmia, mutta sen hyödyt ovat haittoja suuremmat.
Tiedotusvälineet ovat julkaisseet viime päivinä runsaasti tietoja yksityisten ihmisten verotuksesta viime vuodelta. Lukijat ovat voineet tyydyttää niiden avulla uteliaisuuttaan, ehkä jopa tirkistelyn haluaankin. He ovat myös päässeet vertailemaan tietojen avulla omaa arvostustaan työelämässä - ja arvatenkin moni on kokenut ainakin jonkinlaisia pettymyksen tunteita. Useilla kun tuntuu menevän paremmin kuin itsellä.
On myös nähty, etteivät onnen lahjat käy tasan. Tuloerot erityisesti superrikkaiden ja tavallisten ihmisten välillä kasvoivat viime vuonnakin huimaa vauhtia.
Kansan oletettuun kateuteen vedoten on taas esitetty vaatimuksia siitä, että verotietojen avoimuuden takaavaa lakia pitäisi tarkistaa. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Kalevi Kivistökin arvioi torstaina Suomenmaassa tiedotusvälineiden toimintaa ja toivoi, että ne harkitsisivat, missä laajuudessa julkaisevat tietoja yksittäisten ihmisten tuloista ja varallisuudesta.
Julkaistavien verotietojen määrä paisuu vuosi vuodelta kuin pullataikina, ja se antaa tietyn oikeutuksen Kivistön huolelle. Verotietojen julkisuusperiaate on nimittäin erittäin tärkeä asia, eikä lehtien kannata tärvellä sitä liiallisella ahneudella eli sillä vaivalla, mistä monet niistä syyttävät verotilastojen kärjessä komeilevia optiomiljonäärejä.
Verotietojen avoimuuden yhtenä perusteena on ajatus julkisuuden kontrollista positiivisessa mielessä sekä ihmisten tasavertaisesta kohtelusta. Joka ikisen Suomeen veroja maksavan verotiedot ovat samalla tavalla julkisia. Kuka hyvänsä voi käydä tarkistamassa verotoimistossa kenen hyvänsä tiedot.
Jos rajoituslinjalle lähdettäisiin, se ei tapahtuisi tavallisten ihmisten takia, vaan kaikkien hyvätuloisimpien ja rikkaimpien verotietojen pimittämiseksi. Juuri tämän takia vaatimukset julkisuusperiaatteen rajoittamiseksi eivät ole hyväksyttäviä. Mieleen tulee väkisinkin kysymys, eivätkö verotilastojen kärjessä komeilevien ihmisten tiedot kestä kunnolla päivänvaloa.
Vaurastumisessa ja rikastumisessa ei ole mitään hävettävää eikä salattavaa. On vain hienoa, jos ihmiset ponnistelevat ja menestyvät työssään ja saavat siitä myös kunnon korvauksen edellyttäen, että se on edes jossakin järjellisessä suhteessa siihen panokseen, jonka he ovat antaneet. Onko niin? Sitä epäilee lähes jokainen, joka verotietoja lukee lehdistä.
Tähtitieteellisiä ansio- ja tuloeroja sekä optioita ja muita kannustejärjestelmiä koskeva kriittinen keskustelu kohdentuu erityisesti viime vuosina yleistyneiden palkitsemisjärjestelmien epäoikeudenmukaisuuteen. On kuitenkin epärealistista odottaa, että jostain löytyisi täysin oikeudenmukainen palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmä. Pikemminkin on syytä olettaa, että eriarvoisuus vain kasvaa vuosi vuodelta. Vauraus kun synnyttää aina uutta vaurautta.
Verotietojen julkisuusperiaatetta tarvitaan juuri siksi, ettei yhteiskunta voi - eikä sen ole syytä - puuttua yksityissektorilla käytössä oleviin palkka- ja palkitsemisjärjestelmiin muuten kuin huolehtimalla tulo- ja varallisuusverotuksen oikeudenmukaisuudesta. Julkisuuden avulla kontrolloidaan, käykö niin.
Julkisuudella on toinenkin vaikutus. Sen paine ehkäisee ennalta ainakin räikeimpiä ylilyöntejä palkitsemisjärjestelmien kehittelyssä.