Viihdemedian voitontavoittelu käyttää sumeilematta ihmisiä hyväksi, toteaa nuorten asenteita, arvoja ja hyvinvointia tutkinut taloussosiologian professori Terhi-Anna Wilska Turun kauppakorkeakoulusta.
Hän yhtyy yleiseen ällistelyyn siitä, miksi nuoret haluavat sinnikkäästi julkisuuteen: samat tyypit kiertävät esimerkiksi pyrkimässä tosi-tv-ohjelmiin. Ne tarjoavat illuusion helposta julkisuudesta ja rahastakin, Wilska sanoo.
Nuoret tavoittelevat todellisuutta, jossa ajattelevat ihailemiensa julkkisten elävän. "Ilmiö on tietenkin ensisijaisesti median itsensä synnyttämä", Wilska kommentoi nuorten elämänpiiriin levittäytyneiden julkkisesikuvien taustoja.
Julkisuus, jota on jo internetissä tapahtuva "itsensä julkistaminen", myös palvelee nuoren narsistisia tarpeita aikuiseksi kasvamisessa ja identiteetin rakentamisessa, Wilska selittää.
"Kuvitellaan että muiden huomio rakentaa minuutta, joka on epävarmalla pohjalla."
Tutkija näkee nuorten olevan hemmotellumpia perheissään kuin ennen. Vanhemmat saattavat esimerkiksi karttaa kritiikin antamista ja lapselle voi muodostua käsitys omista kyvyistään suurempina kuin ne todellisuudessa ovat.
Wilska sanoo nuorten -- mutta myös aikuisten -- olevan nykyään myös vähemmän pitkäjännitteisiä.
"Siksi kaikenlaiset pikavoitot kiinnostavat entistä enemmän", Wilska sanoo antaen esimerkin pokeriammattilaisuudesta uutena ihanteena.
Wilska kuitenkin katsoo, ettei julkisuushakuisuus ole niin yleistä, suurten massojen mielenkiinnon kohde, kuin media antaa ymmärtää. "Se on tyypillistä erityisesti vähän koulutetuille nuorille, jotka eivät oikein ole löytäneet paikkaansa elämässä."
Tutkijaa huolestuttaa sama kuin esimerkiksi viranomaisia: nuoret eivät ymmärrä, millaiset vaikutukset ja seuraukset julkisuudella on hänelle itselleen mutta myös läheisille. "Irc- ja chat-oikeusjutut ovat tästä hyvänä esimerkkinä", Wilska huomauttaa.
Hän muistuttaa, miten julkisuuden kovasti kohtelemat nuoret usein tilittävät katkeruuttaan keräten siten lisää julkisuuden huomiota ja todennäköisesti myös ongelmia. Sanonta "julkisuus riistäytyi käsistä", onkin tuttu, Wilska toteaa.
"Toisaalta on niitäkin, jotka tulevat riippuvaisiksi julkisuudesta, kun oma identiteetti muodostuu yhtäkkiä kokonaan sen kautta. Silloin ihminen on kyllä hukannut itsensä."