Uskottava se on: Erkka Westerlund aloitti valmentamisen jo 14-vuotiaana Rauman Hakrien jalkapallojoukkueessa. Vaikka ura alkoi jo 1970-luvun alussa, hän on edelleen valmentajaksi nuori. Maailmalla viisikymppiset valmentajavelhot alkavat vasta pikkuhiljaa repiä potkuhousuja pois jaloistaan.
Westerlundin rauhallinen luonne erottuu kiekkoilun machokulttuurin keskeltä. Hänelle tärkeintä on urheilu.
Jokin sisäinen vimma ajaa Westerlundia eteenpäin samalla tavalla kuin silloin, kun hän purki peliä osiksi pelianalyysiä varten. Yksi peli pilkottiin 60 000 havaintoon - eli yhtä pelisekuntia kohti kirjattiin kymmenen havaintoa kaukalon tapahtumista. Neljän pelin analysointiin kului 1,5 vuotta.
Erkka Westerlund ei heittäydy ylpeäksi, vaikka vähän voisi olla syytäkin. Valmensihan hän Torinossa leijonat olympiahopealle - ja Riiastakin tuliaisena oli MM-pronssi.
Vaikka Westerlund voittaisi kymmenen arvoturnausta putkeen, hän tuskin ikinä oppii nauttimaan arvokisojen pakollisesta pahasta - patsastelusta julkisuudessa. Se on se osa, mistä hän ihan oikeasti ei pidä.
Mediapersoonaa hänestä ei saa tekemälläkään. Englanniksi annetut lausunnot ovat puskemista vastatuuleen.
Yleisen lehdistöosuuden jälkeen suomalaiset lehtimiehet piirittävät päävalmentajan ja alkavat esittää samoja kysymyksiään kerta toisensa jälkeen. Westerlund vastaa aina yhtä kohteliaasti ja asiallisesti.
Sanat valmistautuminen, motivaatio ja tahtotila esiintyvät lausunnoissa useammin kuin muut. Kunnes yllättäen hänestä löytyy pieni filosofi.
Hänen mukaansa urheiluun on tullut voittamisen pakko, vaikka aina edessä siintää uusia turnauksia. Yrittäminen loppuun asti on parasta mitä hän tietää.
Luurankoja on mahdotonta löytää. Hän on intohimoisesti keskittynyt suomalaisen jääkiekkoilun kehittämiseen.
Mies ei juuri koskaan sano mitään, jos hän ei ole miettinyt perusteluja etukäteen. Häntä on harvinaisen vaikeaa päästä yllättämään puun takaa.
Westerlund anoi vuonna 1988 liigahallitukselta 20 000 markkaa videolaitteiden hankintaan, kun hän teki lisensiaattityötä jääkiekkovalmennuksesta.
1990-luvun aikana valmistunut pelianalyysi mullisti jääkiekkoilun ajattelutavan.
Nyt hän on Suomi-kiekon parhaalla näköpaikalla, maajoukkueen päävalmentajana, mutta loppusuora on jo alkanut.
Hän jättää testamentin, jota on syytä vaalia ja kunnioittaa.
Hän on tehnyt kaikkensa. Moskovassa mitataan, mihin se riitti.